VHH- ja sepelvaltimoasiaa

Lääketieteen tohtori Timo Kuusela kirjoittaa blogissaan ajatuksiaan terveydestä, ravitsemuksesta ja lääketieteestä.

Valvojat: Tri Kuusela Info, Timo Kuusela

Avatar
Timo Kuusela
Viestit: 1701
Liittynyt: 10 Huhti 2008 13:59
Paikkakunta: Helsinki/Torremolinos

VHH- ja sepelvaltimoasiaa

ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 28 Maalis 2015 19:10

Olen viime vuosina kirjoitellut ikääntyvän terveydenhuollon ammatihenkilön terveydentilan tapahtumista. Osasyy on kansallisista (kansainvälisistäkin) suosituksista poikkeavat terveyden ylläpitoon ja henkilökohtaisiin elämäntapoihin liittyvät valinnat.

Noin kuukausi sitten (26.02) täyttyi 76. ikävuosi.

Lyhyt tapahtumien kuvaus:

Episodi I
Kesällä 1991 ilmaantui rasituksessa paheneva rintakipu. Tavanomaiset perustutkimukset (lepo-EKG lab. jne) olivat normaalit. Oireet kärjistyivät syksyä kohden ja aloiteettiin täydentävät tutkimukset kuten rasitus-EKG yhdistettynä ko. keskussairaalassa mahdolliseen sydänlihaksen isotooppitutkimukseen (Tc-99 thallium perfuusiotutkimus). Löydös oli kiistaton kertoen jo kohtuullisessa kuormituksessa vasemman kammion laajasta verenkiertohäiriöstä.
Pikalähete lähti HYKS:iin sydänosastolle arvioitavaksi.
Hoito oli sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen jälkeinen ahtaumakohtien laajennus. Vaikuttavin alue onnistuttiin riskillä laajentamaan. Dianosiksi tuli kolmen suonen yleistynyt (diffuusi) sepelvaltimotauti. Lukuisia ahtautumia jäi odottamaan tilanteen kehittymistä hoitotarpeiseksi. Kalenteri-ikä oli 52 v.
Jo tuolloin tiedettiin, että laajennetuista ahtautumista noin puolet oli ahtautunut uudelleen puolen vuoden kuluttua.
Laajennusten jälkeen käytettiin lääkitystä, jonka tarkoitus oli estää laajennuksessa vaurioituneen suonenosan hyytyminen umpeen. Tulevien tapahtumien ehkäisemiseksi aloitettiin statiini-lääkitys ja tiukka ateriakuri edelleen käytössä olevilla ohjeilla.

Viikkoja Simvastatiinin aloituksen jälkeen ihmettelin työyhteisön kirurgien kanssa outoja ja melko intensiivisiä olkavarren kiputiloja. Ei niistä kukaan tiennyt mitään. Luvattiin auliisti aukoa lihaksia ympäröiviä kalvoja paineen helpottamiseksi. Näin meneteltiin mm "penikkataudissa". Ei tarvinnut (onneksi). Sitten kivutkin hävisivät tutkimatta ja mitään tekemättä.
Neljä vuotta myöhemmin (1996) havaittiin verensokeri kohonneeksi (taso 8 mmol/l). Vuotta aikaisempi sokerirasitustesti oli normaali.
Jo tuolloin aavistelin ja myöhemmin vakuutuin, että olin menettänyt elämän aktiivisia laatuvuosia 7 - 9 johtuen lääkityksistä ja muista elämäntavoista. Olin liikkunut ahkerasti lukiovuosista lähtien ja liikuin edelleen.

Täydellinen elämäntapamuutos tapahtui vuosituhannen vaihteessa. Sitä edelsi pitkähkö tiedonhaku- ja luku- ja sovellutusjakso erilaisia asioita mitaten.
Muutos käsitti lääkkearsenaalin vähentämisen (statiinit, beetasalpaajat ym teholääkkeet), elimistön aineenvaihdunnan muuttamisen "rasvapolttoiseksi", asteittaisen (sokeri)hiilihydraattien karsinnan jne. Riskinotto tietenkin arvelutti, pelottikin, kun koko opittu tieto vaihtui.

Sitten tapahtui se, mitä osasin odotellakin yli 23 vuoden jälkeen.

Sairastelimme perheessä tyypillisen talvi-influenssan. Vaimo kuumeili ja viihtyi vuoteessa. Omat oireet olivat vähäiset. Tautia kai oli. Kun pari viikkoa myöhemmin kontrolloin herkän CRP:n (hsCRP), se oli vajaat 15 yksikköä. Arvot yli 3 ajatellaan enenevästi liittyvän verisuoniongelmiin. Arvioin kohoamisen liittyvä infektioon ja muussa tapauksessa olisikin ollut kyseessä mahtava makrofagi-invaasio. Konsultoimani asiantuntijat pyörittivät paitsi silmiään myös päitään. Lopputulos oli, ettei kukaan tiedä. Uskon infektioon.

Tautioireiden hävittyä aloitimme rauhallisen kävely-liikunnan. Ensiretkellä tunnistin rintalastan takaisen kivun, joka pakotti pysähtymään ja se riittikin oireen katoamiseen. Hain tutulta apteekkarilta nitroja ja niiden vaikutus vahvisti omat arvelut. T.K.

PS
Jatkan tästä tuonnempana yrittäen kertoa, miten tällaisia "hengelle hupaa"-tilanteita hoidetaan vuonna 2015. Yritän kertoa, miten vältetään se kuolema, jolla ei ole virallista kuolinsyynimeä s.o. jonokuolema.
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.

sienestäjä
Viestit: 433
Liittynyt: 13 Marras 2010 17:10
Paikkakunta: Lahti

Re: VHH- ja sepelvaltimoasiaa

ViestiKirjoittaja sienestäjä » 29 Maalis 2015 14:56

Kyllä luonto hoitaa:
ohitusleikkaus onnistui 2013 erinomaisesti, mutta sitten putkahti jostain tulehdus, CRP jopa yli 300, 2 keuhkoputkentulehdusta JA 2 keuhkokuumetta! Keuhkojen varjoainekerroskuvaus toi lopulta kolme lohtua: ei syöpä ei tubi ei abskessi.Kotiin kotiin kera norsun annos (farmaseutti) antibioottia, kun CRP "turvallisesti" alle 5. Vaan otinpa herkän crp:n -> yli 10, siis kävelevä sydän- ja aivoverenvuotoehdokas. Keittiöön siitä: päivässä 1.5 litraa pakuriteevihreätee, useita lasillisia kurkuma+mustapippuri+mausteneilikka+kaneli+inkivääri. 1 kk jälkeen putosi 3.7, 2 kk jälkeen 1.2 "miltei optimi". Kaikista noista löytyy läjäpäin tutkimustietoa, mutta meillä "yksittäistapaus", ei voi yleistää

Avatar
Timo Kuusela
Viestit: 1701
Liittynyt: 10 Huhti 2008 13:59
Paikkakunta: Helsinki/Torremolinos

Re: VHH- ja sepelvaltimoasiaa

ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 30 Maalis 2015 12:42

Rankka kokemus sienestäjällä!
Tavoittelen omalla kirjoituksellani sen tiedon leviämistä, miten aita ylitetään matalimmasta kohdasta sepelvaltimo-oireita epäiltäessa.
Olen itse onnistunut kahdesti.
Edut ovat monet: mitättömät kudosvauriot, alkuperäisen verisuonianatomian säilyminen, matala komplikaatioriski, mainio hoitotulos, nopeus, nopea toipuminen jne eikä vähäisimpänä menetelmän erittäin hyvä hinta-laatu-suhde.
Ongelmia on edelleen usein perusterveydenhuollon osaamisvaje ja siitä lähetehitaus jatkotutkimuksiin ja hoitoon (menetetään hoidon etsikkoaika) ja päädytään riskipitoisempiin henkeä säilyttäviin akuuttihoitoihin kaikkina vuorokaudenaikoina.
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.

Avatar
Timo Kuusela
Viestit: 1701
Liittynyt: 10 Huhti 2008 13:59
Paikkakunta: Helsinki/Torremolinos

Re: VHH- ja sepelvaltimoasiaa

ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 31 Maalis 2015 16:43

Episodi II

Ylimpänä olevan Episodi I-kuvauksen:n jälkeen tilanne eteni seuraavasti:

Koska olimme tapahtuma-aikana Espanjassa, tiesin asioita seuranneena ja kokeneena saavani Malagasta yliopistosaaraalan tasoiset hoidot nopeasti ja tarvittaessa päivystyksenä. Mutta, koska olen Suomessa kirjoilla ja "asiakas"suhteessa erääseen helsinkiläiseen terveysasemaan, päätin selvittää kaltaisteni kohtalon Suomessa vähän yleisemminkin. Toisaalta tutkin muitakin suomalaisia hoitomahdollisuuksia. Aikalaiseni ja asiat osaavat kollegat ovat jo työelämästä ulkona, eikä moni enää hengissäkään.
Päivitin tietoni reaaliaikaisiksi (myös henkilökysymyksissä) muutamalla puhelinsoitolla ja sähköpostilla.

Helsingin tutkimus- ja hoito-tilanne eteni niin, että otin Espanjasta yhteyden terveyskeskukseeni. Helsingissä toimii ns takaisinsoitto-systeemi. Kerroin vointini ja epäilyni takaisin soittaneelle terveydenhoitajalle. Ajan säästämiseksi sovimme yksinkertaisesta laboratoriolähetteestä, joka odottaisi HUS-labin toimipisteissä. "Henki"lääkärini vastaanoton ajat oli jo varattu kuukaudeksi eteen päin. Pienellä painostuksella järjestyi pika-aika. Hoitaja epäili saavansa haukut tästä järjestelystä. Lohdutin ja lupasin puolustaa häntä syyttömänä.
Rinnakkaiseksi vaihtoehdoksi tilasin yksityisvastaanotolta ajan tietooni tulleelta huippuosaaja-kardiologilta (arkityönä invasiiviset hoidot, mm ahtautumien laajennukset, ja takana huima kokemus) . Tässäkin etenin ilman "tittelitietoja". Yllätyin vastaanoton lyhyestä odotusajasta ja kohta Suomeen paluun jälkeen oli vastaanottotapaaminen.
Huolimatta normaalista lepo-EKG:stä ja varsin normaaleista "kolesteroleista" ym löydöksistä jatkotutkimuksen ja -hoidon tarve selvisi heti; sepelvaltimokuvaus ja jatkot löydöksen mukaan. Siinä tilanteessa ei hoidettu "numero"lääketiedettä vaan ennalta tuntemattoman potilaan terveysuhkaa.
Peruin kiitoksin terveyskeskuksen pika-ajan. En halunnut päästää tilannenttani "seurataan ja katsotaan sitten"-tilaan riitelystä puhumattakaan. Vastaanottanut kardiologi kirjoitti lähetteen yliopistosairaalan sydäntutkimusosastolle. Lähetteen kiireelisyysluokkaa en tiedä. Osaston jonohoitajat hoitavat rutiinisti jatkot ja tiedottavat potilasta ajasta ja paikasta ja mahdollisista edeltävistä laboratoriokokeista.

Selvittelin myös Suomessa vapailta markkinoilta saatavia sepelvaltimoiden tutkimuksia ja hoitoja. Aamuisiin tiedusteluihin vedoten vain Sairaala Mehiläisessä (Töölö) suoritetaan sepelvaltimoiden kuvauksia ja tarvittaessa laajennuksia. Sepelvaltimokuvauksen omakustannukseksi tulee noin 800€, laajennukset maksavat lisää samoin toimenpiteeseen liittyvä yhden yön yöpyminen tilan seurantoineen ennen kotiutusta.
Aikaisemmin mm Mehiläisessä tehtiin ohitusleikkauksia samoin kuin Kuopion Cordia:ssa. Mehiläisen ohitusleikkaustilannetta en tiedä. Cordian kohdalla puhutaan konkurssista.

Näyttää siltä, että jonokuolema jää siis yhteiskunnan rahoittaman ja ylläpitämän terveydenhuollon vastuulle. Moni poliittisesti orientoitunut näyttää pitävän tätä toivottavana ratkaisuna. Palveluseteli-tyyppinen ratkaisu niinikään lisää eräissä poliittisissa piireissä antipatiaa, kun muualla maailmassa siitä on myönteisistä kokemuksista.
Olen jo kahdesti kokenut talouslaman seurauksena sen, että sairaaloiden budjettivähennykset kohdistuvat potilaisiin kaikenlaisten hallinto"himmeleiden" rehottaessa ja byrokratian kukoistaessa.

Monen kohdalla pätevät runoilijan sanat: " yksin olet Sinä ihminen - kaiken keskellä yksin"!
Raaka kokeneen neuvo on: "hanki rahat vaikka varastamalla, älä jää odottamaan kuolemaa jonoon."

Jatkossa yritän kuvata niitä vain miellyttäviä sairaalakokemuksia, mistä tuhmakin potilas sai nauttia.
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.

Avatar
Timo Kuusela
Viestit: 1701
Liittynyt: 10 Huhti 2008 13:59
Paikkakunta: Helsinki/Torremolinos

Re: VHH- ja sepelvaltimoasiaa

ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 03 Huhti 2015 19:26

Episodi III, Kliimaksi

Ilmoittautuminen HYKS:n (HUS Meilahti) sydäntutkimusasemalla tapahtui sovittuna aikana (klo 10.00). Pienen odottelun jälkeen potilas johdatettiin noin 10 sängyn verhoilla eristettyyn esivalmistelutilaan. Sitten vain siviilivaatteet pois ja sairaalan design-kuosit ylle. Siviilivaatteille oli lukittava komero ja avain tyynyn alle talteen.
Esivalmistelussa asetettiin vas. ranteeseen laskimokanyyli valmiiksi tiputusta ja lääkeannostelua varten, eleganttia sairaalatyöskentelyä ja ystävällistä ja tehokasta joukkoa. Leppoisa ja jännittämätön tunnelma on tietenkin vain hyväksi valmistauduttessa vaativiin hoitoihin.
Tunnin jollei toista kestäneen viivytyksen syy käytiin tiedottamassa asiallisesti ja ymmärrettävästi. "Kentältä" so. muusta sairaalasta tai peräti 112 hälytysajona oli saapunut pari potilasta. Heillä oli tietenkin etulyönti hengen pelastavaan hoitoon. Kukaan ei purnannut selvää asiaa.
Myös suorittava henkilökunta kävi esittäytymässä (ml lääkärit) ennen toimenpiteitä - fisksu tapa etenkin hymyilemällä.
Sain myös vastauksia toiminnan vilkkaudesta. "Esikartanon" (valmisteluosaston) läpi kulki vuorokaudessa paljon potilaita (60 - 100). Kardiologian toimenpidelaboratorioita oli neljä ja viides vielä muualla. Varsinaisissa Radiologian tiloissa oli vielä neljä yksikköä lisää. Oli tapahtunut erittäin kaivattu muutos runsaan 23 vuoden kuluessa. Sama koski henkilökuntaa. Paikalla oli osaavaa väkeä toteuttamassa "liukuhihnaa" (positiivisessa mielessä) osan ollessa Turussa koulutuksessa.

Itse kliimaksi jäi kokematta!
Kun työvaiheet ovat entuudestaan kovin tutut, tapahtumat etenivät leppoisasti jutustellen. Runsaan parin vuosikymmenen takaisella paikalla tärkeän sepelvaltimon (LAD) tyvessä oli 90% suonen tukkiva uusahtautuma. Se laajeni parissa vaiheessa ja aukipitäjäksi asetettin ns lääkestentti eli metalliverkko, jossa lääkekerros hillitsee sepelvaltimon sisäkalvon liiallista solutuotantoa. Edellisellä kerralla (1992) ei vielä käytetty stenttejä, jos tunnettiinkaan. Loppu eli valtimokatetrin poiston jälkihoito vaatii jonkinverran huolellisuutta. Valtimo tunnetusti voi vuotaa paljon ja vauhdikkaasti katetrin poiston jälkeen. Tähänkin on kehitelty oikein näppäriä ilmanpaineella puristavia vipstaakeja ja seuraamisen parantamiseksi vielä läpinäkyvästä muovista.
Ja sitten vain takaisin valmisteluosastolle EKG- ja verenpaineseurantaan.

Jo temppulaboratoriossa vähän juteltiin löydöksestä ja hoitotuloksesta. Tunnetusti näissä tilanteissa selostus karkaa potilaan vastakkaisesta korvasta pois ja välitila jää tyhjäksi. Neuvottelinkin positiivisen tuloksen ja sain koko tutkimuksen levykkeellä jälkitarkastelua varten. Levykkeen saamisen pitäisi olla muillekin mahdollista pientä korvausta vastaan (20 - 30€). Suosisin sitä tapaa, että potilaan hoitovastuussa oleva lääkäri opettelisi tutkimuksen ja hoidon demoamisen potilaalle myöhemmissä kontrolleissa. Muutama rivi epikriisitietoa ei selvennä asiaa paljoakaan. Lukuisat videopätkät valaisevat puhutta sanaa enemmän sitä, mitä todettiin ja kuinka hoidettiin. Uskon tässäkin valistuneen potilaan ymmärrykseen ja kiinnostukseen, kun sentään vältettiin ihan henkilökohtainen ikuisuuskutsu tai paha invalidisoituminen ja sen tuoma epävarmuus, lääkehoidot jne.

Loppuhoidot lusittiin ns päiväsairaalan tiloissa. Ajantappoa se oli. Tietenkin kukin potilas oli tarkan seurannan kohde. Kun tämä tapahtui langattomalla tekniikalla, ei päiväunia häirinneet erilaiset piippaukset ja vinkumiset.
Aulaemäntinä toimi sh-parivaljakko ja hyvin toimikin. Toinen oli kotoisin Eestistä ja toinen syntyjään romanialainen. Pitkän Suomessa oleskelun jäljiltä en havainnut kielitaitopuutteita. Osaaminen oli huipputasoa. Pieni kupru osaamisessa kyllä oli. Romanialainen tarjosi myös syömisiä. Pidin päivän ruokalistaa vähän onnettomana. Kun mikään ei kelvannut kysyttiin lopuksi kelpaisiko mehukeitto. Tarjoukset loppuivat, kun kerroin, ettei ainakaan sitä. Kuulin naapurin miehen ruokalistasta sanan voileipä. Nyt päästiin takaisin neuvotteluun. Tilasin juustovoileivän kinkkupäällisen kera ja pyysin säästämään sen leivän nälkäisemmille. Ihme ja kumma mutta tilaus meni läpi. Tuli sitten ajan kanssa lautasella juustoviipale (lienee ollut sitä karsitturasvaista punakuorista) ja päällä oli kaksi siivua paksusta meetvurstipötköstä, ohuita tosin. Oli se virkistävä suolapala.

Kotiutus tapahtui talviajan illan pimetessä. Kiittelin hoitajia poskipusuin ja hymyiltiin, Viron mimmi oli vähän jäykkä ja poskipusu onnistui vain toiselle poskelle. Toista oli romanialaisen kanssa. Etelämaalaisen tapaan suorastaan tarjosi poskiaan pussattaviksi. On ne eläviä nimittäin etelänmaalaiset.
Kaikesta jäi hyvä maku osaamisen, temppusujuvuuden, yleisen käsittelyn jne osalta. Paljon on petrattu vuodesta 1992.

Lopuksi:
Tapahtumat toisen potilaan kohdalta on kuvattu HS:n sydänkohtausartikkelissa (HS 03.04.-15 kuukausiliite). Suosittelen lukemaan. Toimittaja on tehnyt hyvää työtä.

Jatkan vielä tuonnempana vertailemalla sepelvaltimoiden löydöksiä. Kun vertailuväli on reilusti yli kaksi vuosikymmentä, näitä näkee harvoin. Tästä ajasta vajaat 15 viimeksi kulunutta vuotta on eletty virallisesti tappavaksi tuomitulla VHH-ravitsemuksella. Senverran ennakkotiedoksi, etten tule elintapoja muuttamaan piirun vertaa.
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.

Avatar
Timo Kuusela
Viestit: 1701
Liittynyt: 10 Huhti 2008 13:59
Paikkakunta: Helsinki/Torremolinos

Re: VHH- ja sepelvaltimoasiaa

ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 23 Huhti 2015 11:59

Jälkiarvio:

Eilen täyttyi neljäs toimenpiteen jälkeinen viikko. Näistä kolme olen jo viettänyt "toisessa kodissa" Espanjassa.

Heti muutama päivä toimenpiteen jälkeen liikuin vapaasti enimmillään vajaan kymmenen kilometrin kävelyitä maastossa ja "kirkolla". Lihaskunto ei enempää sallinutkaan. Sepelvaltimo-oireet pysyivät poissa reilummassakin rasituksessa.
Etelässä on ollut erilaisia vierailuja, kokouksia jne. Kuitenkin jo ensiviikolla mittariin kertyi n 25 km. On huomattava, että lenkkeihin liittyy varsin voimakkaita nousuja. Korkeuseroa Välimeren rannasta kotiovelle on runsaat 100 metriä. Tätä nousua riittää toista kilometriä. Opin sitä jo viime aikoina vihaamaan vaivalloisuutensa vuoksi ja loppuaikoina ei noususta olisi mitään tullutkaan. Nyt tuntuu lihaksissa vaan ei rinnassa ja pulssikin pyöriin parhaimmillaan yli 130 lyönnissä. Ero entiseen on valtava. Sen voi tietää vasta kokemuksen jälkeen.

Olen katsellut useita kertoja läpi sepelvaltimotoimenpiteeseen liittyneen CD-levykkeen, jossa on lukuisia eri tilanteiden varjoaineruiskutuksen videopätkiä. Vuoden -92 tilanteet ovat aivotallenteina omassa päässä eikä enää edes arkistoista saatavissa. Ensimmäisellä kerralla tilannetta kuvaa hyvin sana karmea. Suoniahtautumia oli lukuisia ja avoimetkin kaventuneita liuskamaisia, joissa näkyi sahanteramäisiä pykäliä. Seinämuutosten lisäksi kyseessä oli suonissa vallitseva supistustila. Nyt paikallista ahtautumaa lukuun ottamatta suonikaliberi on kauttaaltaan väljää ja osin ektaattisesti laajentunuttakin. Virtaus suonissa oli hyvää ja laajennuksen jäljeen siinä ahtautuneessakin tärkeässä haarassa ympäristöään vastaavaa. Olen hämmäntellyt muutosta. Iloisena pessimistinä olin tietenkin varautunut muunlaisiin löydöksiin.

Onko tällä nyt vaikutusta aikaisempiin elämäntapavalintoihin?

Olen jo monia vuosia kohdallani "hoitanut" tautikokonaisuutta, runsasoireista metabolista oireyhtymää (MetS), jonka ilmentymiä (päätetapahtumia) kohdallani on ollut kuvattu sepelvaltimotauti, myöhemmin puhjennut tyypin 2 sokeritauti, verenpainetauti, varvasnivelien kihti-muutokset, aikaisemmin rasvamaksa jne.
Erilaisten lääkekokeilujen jälkeen olen etsinyt hoitoratkaisua, joka tehoaisi kaikkiin MetS:n ilmentymiin. Kestihän se aivopestyltä ammattilaiselta aikansa muuttaa myös omia käytäntöjään. Mutta 2000-luvun taitteessa muutos käynnistyi asteittain päätyen nykyisiin elämäntapakäytäntöihin (VHH). Kohdallani se tarkoittaa isojen ravintoryhmien kohdalla jakautumaa: hiilihydraatit (HH) (= elimistön kannalta sokerit) 5 - 20 E%, rasvat 50 - 70 E% ja valkuaisen osalta sitä tavanomaista ja suositettua 20 E%. Keskeisen enrgiaryhmän, rasvojen, osalta käytäntö on ollut: hyvänlaatuiset eläinrasvat ml. maitorasvat ja pääpaino oliiviöljyssä. Hiilihydraatit tulevat melko täysin vihanneksista. Kovasti kehuttuja hedelmiäkin on ollut pakko säännöstellä tyyliin "omena päivässä pitää lääkärin loitolla", jos sitäkään. Marjat ilman sokeria vielä kelpaavat.

Tiedän, että valitsemani elämäntapa ei maailmalla ole enää uutuus joskin Suomessa edelleen virallisesti vastustettu. Kyllä muutostarve Suomessakin tiedostetaan. Byrokraattinen ainoaksi tieteelliseksi vaihtoehdoksi valittu "näyttöön perustuva käypä hoito" on erinomaisen paha käytännön este ja kehityksen jarru juuri aineenvaihdunnan sairauksista, joista summautuu suurin kansakuntaa rasittava "elintapa-kansansairauksien" tautiryväs. Sitä hoidetaan edelleen lääkepainotteisesti tauti kerrallaan. Rampaa patistetaan lisäämään liikuntaa ja pitämään aineenvaihduntaa poissa tolaltaan mielettömillä ravitsemussuosituksilla.

Oppia ikä kaikki. Toivotan oppimista metabolisen oireyhtymän runtelemille mutta erityisesti vastuun kantajille.

Ja mitä tästä eteenpäin? Kuntotarkastus ja sepelvaltimonuohous 90-vuotiaana? No, päivä kerrallaan riittäköön.
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.

Avatar
San Martino
Viestit: 5021
Liittynyt: 10 Huhti 2008 16:25
Paikkakunta: Aina menossa jonnekin...

Re: VHH- ja sepelvaltimoasiaa

ViestiKirjoittaja San Martino » 04 Touko 2015 9:11

Tri Timo kirjoitti:Olen jo monia vuosia kohdallani "hoitanut" tautikokonaisuutta, runsasoireista metabolista oireyhtymää (MetS), jonka ilmentymiä (päätetapahtumia) kohdallani on ollut kuvattu sepelvaltimotauti, myöhemmin puhjennut tyypin 2 sokeritauti, verenpainetauti, varvasnivelien kihti-muutokset, aikaisemmin rasvamaksa


Uusi Suomi kirjoitti:Tutkimusten mukaan jopa viidesosalla suomalaisista eli noin miljoonalla suomalaisella on rasvamaksa, kertoo Munuais- ja maksaliitto. Tällä viikolla vietetään maksaviikkoa.

Rasvamaksa voi kehittyä myös normaalipainoiselle. Rasvamaksa tarkoittaa rasvan runsasta kertymistä maksasoluihin. Jos maksa lisäksi tulehtuu, muodostuu maksaan sidekudosta, mikä voi kehittyä maksakirroosiksi, liitto kertoo tiedotteessaan

Ravinnon laadun on todettu vaikuttavan rasvamaksan syntyyn. Terveyskirjaston mukaan etenkin fruktoosin ja muiden nopeiden hiilihydraattien käyttö rasvoittaa maksaa.

Munuais- ja maksaliiton mukaan rasvamaksan synnyn voi ehkäistä terveillä elämäntavoilla, pitämällä painon normaalina ja liikkumalla säännöllisesti.

Sairaus koskee jopa 1000 000 suomalaista – Ei tunnu miltään

"Terveet elämäntavat" tarkoittanee...syö sokeria "maltillisesti"?


Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija