NÄHTYÄ JA KUULTUA VUONNA 2015

[Timo Kuusela]

Mitenkä mahtaa sopia tällainen havainto suomalaiseen "terveellinen rasva"-ajatteluun?

Conclusions: The present study provides evidence that increased dietary ω-3 polyunsaturated fatty acids and extra virgin olive oil have beneficial synergistic effects on lipid metabolism and oxidative stress in patients with MetS.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25933490

No, kalarasvat on kelpuutettu, suositettukin Suomessa. Neitsytoliiviöljy ei tunnu olevan mitään rypsiöljyyn verrattuna.
Onpahan tullut neitsytoliiviöljyä suositetuksi ja käytetyksi piiitkään luonnollisten eläinrasvojen ohella JA rypsiöljyä vältellyksi.
Näyttää myös MetS päätetapahtumineen (T2D, sepelvaltimotauti, kihti ja mitä niitä on kohdalle sattunutkaan) rasvautuneen siedettäviksi ja elämää kestäviksi. Kuuluu siihen hiilihydraattien (sokereiden) varsin tiukka välttelykin.
Näin helppoa se on!

[Timo Kuusela]

Saapuneita selaillessa myös tällainen sattui silmiin:

Vit D Blog: Vitamin D Toxicity Extremely Rare
Study finds little evidence for concern over clinical toxicity.

http://www.medpagetoday.com/Endocrinolo ... id=5533555

Joskus tulee todella mieleen, millainen syytesuoja on valtion asiantuntijalaitoksilla. Ylittäneekö parlamentaarikon?
Niin paljon mm THL:stä on syötetty kansalaisille hyvin tärkeästä D3 vitamiinista. Saantisuositukset ovat edelleen alamittaiset.

[Timo Kuusela]

Harmillinen takaisku:

Three Diabetes Drugs Linked to Ketoacidosis, FDA Warns

FDA targets SGLT2 inhibitors canagliflozin, dapagliflozin, and empagliflozin.

Taas on puhetta diabeteslääkkeistä. Tuoreesti julkistettu diabeteslääke, joka lisää sokerin erittymista virtsaan voi aiheuttaa vakavan ketoasidoosin. FDA varoittaa. Havaittiin parikymmentä sairaalassa hoidettavaa ketoasidoositapausta, kun haittavaikutustilastoa tarkasteltiin lähemmin. (http://www.medpagetoday.com/MeetingCoverage/AACE/51561)
Aikaisemmin FDA viittasi eräiden syöpien lisääntyneeseen riskiin ja jätti lääkkeen hyväksymättä. Miten mahtaa uusi tieto vaikuttaa? EU:ssa lääke on hyväksytty (ainakin toistaiseksi).

Suomessa Fimea on ollut tätä mieltä: http://sic.fimea.fi/4_2012/dapagliflotsiini

Diabetslääkkeiden haittavaikutukset ovat olleet toistuva ilmiö. Haitatonta lääkettä ei olekaan.

[Timo Kuusela]

Linkin takana on eräs parhaita näkemiäni T2D:n opetusvideoita. Itselleni se aukeni helposti allaolevalla linkillä. Luentoenglanin ymmärtäminen vaaditaan. Puhe ei kuitenkaan ole tyypillistä "red neck'-mongerrusta vaan asiakieltä'.

https://youtu.be/da1vvigy5tQ

Miksi arvostan esitystä?
Luennoitsija on nuorehko diabeetikkoja hoitava naislääkäri ilman opetuksessa omaksuttua putkinäköä.
Olen oppinut runsaan puolen vuosisadan aikana, että naislääkärit olisivat vähän miehiä arempia, tunnollisempia, harkitsevampia, auktoriteettiuskovaisempia ja tietenkin sydämellisiä, empaattisia jne.
Tämä nainen kertoo ihan samaa, mitä me harvat jyrmyt miehet Suomessa ja Antti Heikkilä kirjoissaan ja blokeissaan. Luntakin tuppaa tulemaan tupaan meidän virallisia näkemyksiä edustavilta tahoilta.
Ajattelen, jos suomalaisia diabetologeja, sisätautilääkäreitä, terveyskeskuslääkäreitä, diabeteshoitajia, Diabetesliiton kantajoukkoa, Sydänliiton asiantuntijoita ja yleensäkin "oikeat asiat" oppineita lihavia insuliini-lääkittyjä sydäntautisia diabeetikkoja ym joukkoa olisi kuulemassa videon esitelmää, saattaisi mädät tomaatit ja kananmunat värittää tilaisuutta. Me suomalaiset emme luennoilla osallistu (kuin keskenämme supatellen) yleiseen keskusteluun, joten tuskin huonosti itsetuntoisina edes buaisimme.

Suositan katsomaan ja ottamaan oppia. Tähän päädytään joka tapauksessa, kun muutama harmaahapsi putoaa kuvioista. Pieni kysymysmerkki liittyy harmaahapsien lähiseuraajiin. Tiukkoja ovat mutta joku saattaa kääntää takin. Turva on nuorisossa. Muutamat osaavat olla jo kriittisiä.

[Timo Kuusela]

Seuraava lääke seurantaan:

Intiasta, korjaa sekä diabetesta että dyslipidemiaa. Potilaskäytössä (kliinisessä testissä) vajaan vuoden.

Saroglitazar: India's answer to diabetic dyslipidemia
Akanksha Aggarwal
Post Graduate, Department of pharmaceutics, Delhi Institute of Pharmaceutical Sciences and Research, New Delhi, India.

ABSTRACT
Incidence of dyslipidemia among people suffering from diabetes is shooting up each year around the globe. A novel target to control this disorder has agonistic activity on peroxisome proliferator-activated receptors (PPAR)-α and PPAR-γ receptors simultaneously. While the α form has lipid lowering effects, γ leads to lowering in blood glucose. Saroglitazar (Lipaglyn), developed by Zydus Cadila, first new chemical entity (NCE) discovered and developed indige- nously by an Indian Pharma Company, has agonistic activity on both PPAR-α and PPAR-γ receptors. Unlike other glitazars that were discontinued during their development, saroglitazar enjoys a high benefit-to-risk ratio. It is indicated for the treatment of diabetic dyslipidemia and hypertriglyceridemia with Type 2 diabetes mellitus not controlled by conventional therapy. Dose recommended for Lipaglyn is 4mg once a day.
Key words: Saroglitazar, glitazar, diabetic dyslipidemia, PPAR-α & PPAR-γ agonist.
New drug information

Citation: Aggarwal A. Saroglitazar: India's answer to diabetic dyslipidemia. Int J Pharmacol and Clin Sci 2014;3:7-14.

Löytyisikö tiedonmuruja Suomen tilanteesta täältä:

Geri-Med Oy? Prof. (Hki) prof. (Oulu) Strandberg asialla?

[Timo Kuusela]

Koska alkaa näkymään lab.lähetteiden pyynnöissä?

Johtopäätöksissä esitetyt näkemykset ovat tiedossa mm THL:ssä oman väen väitöskirjana. Erittäin hyvän ohjauksen toinen väitöskirja (Nina Tolonen) havaitsi saman tyypin 1 diabeteksen kehitysseurannassa. Tietoa tai näkemyksiä ei puutu, puuttuu toimenpiteitä ihmisten auttamiseksi.

Tässä 1H NMR-tutkimuksessa oli mukana mm Markku Laakso, jonka tutkimustyö taannoin huomioitiin maamme rajojen ulkopuolella, ei meillä.

Associations of multiple lipoprotein and apolipoprotein measures with worsening of glycemia and incident type 2 diabetes in 6607 non-diabetic Finnish men.
Fizelova M1, Miilunpohja M2, Kangas AJ3, Soininen P4, Kuusisto J5, Ala-Korpela M6, Laakso M5, Stančáková A7.

Conclusions: The apolipoprotein B/LDL cholesterol and apolipoprotein A1/HDL cholesterol ratios were the strongest predictors of the worsening of glycemia and incident type 2 diabetes, respectively.

[Timo Kuusela]

Julkisesta mediasta (ja yhdestä blogista, Juhani Knuuti) nähtyä ja luettua:

HS näytti kolmen sotaharjoitukseen (”siellä jossakin”) osallistuneen nuoren miehen varsin realistista vastausta kolmeen elämän-kysymykseen. Olen taipuvainen luottamaan siihen, että tavallinen kansa kantaa maanpuolustusvastuunsa.

Tätäkin enemmän huomioni kiintyi siihen, miten maanpuolustajien ruumiillisista tarpeista huolehditaan. Lämpöastiasta ammannettiin isolla kauhalla (aik. vesikauhalla) pakkiin makaronimössöä, jossa lienee ollut tomaattipuretta lisänä ja ilmeisesti tonnikalakokkareita (väri ja rakenne).
Varmaan tällä huippukorkealla hiilihydraattimäärällä akiivisuus raskaissa oloissa kestää pari - kolme tuntia. Sitten pitää tilata kännykällä pitsa pöpelikköön nälkää tappamaan - ja taas uni maistuu.
Toista vuosikymmentä sitten varusmiehet päätettiin ravita näin - siis oikein ravitsemustieteellisesti, lihottavasti ja aikaa myöden sairastuttavasti (metaboliasairaudet).

Hyvin usein (jos ei ihan päivittäin) joku mediasta konsultoi tunnettua ravitsemustutkijaa prof. Mikael Fogelholmia siitä, mikä olisi tervellisen ravitsemuksen kestävä ydinsanoma.

Monia vuosia Fogelholmin kommentteja seuranneena lipsuminen ”ydintotuudesta” on ollut vallitsevaa. Hitaasti tapahtuvaa muutosta ei oikein huomaa kuin pitkässä juoksussa.
Aluksi ”höttöhiilareiden” suositusarvo laski (vielä sillionkin, kun Sydänliitto ja Diabetesliitto pitivät kiinni ”sydänpullan” ja ”mielialamakean” terveyspositiivisista vaikutuksista).
Nyt jo sokerikin vahingoittaa hampaiden lisäksi terveyttä (Fogelholm). On aikoihin eletty!

Eläkkeellä oleva kansanparantaja P. Puska ei vieläkään liikasokeriin usko. ”Eihän suomalaiset niin kauhean paljoa sokeria kahviinsa laita”

HUOM! Tässä nyt ruoditaan WHO:n vastíkään laskemaa lisätyn sokeri suositusta.
Korkean orren osaajat tulkitsevat WHO:n suositusta kuin piru raamattua mutta kuitenkin suosittaen suosituksesta lipsumista. Tietenkin osaamaton kansa (myös ”siellä jossakin” ) uskovat osaajia.

Koko osaajien joukolta joko puuttuu tieto siitä (tai uskallus sen kertomisesta), että elämä maapallolla perustuu kasvimaailman tuottamaan sokerimolekyyliin nimeltään GLUKOOSI.
Siihen perustuu joko suoraan tai mutkan kautta KAIKKI SYÖTÄVÄ eläinmaailmassakin.

Tietenkin kasveilla on myös rakenteen, jotka myös perustuvat glukoosin MUTTA rakennusaine on selluloosaa, josta elimistömme saa irti melkein ”ei mitään”, mutta kelpaa hyvin kuiduksi.

Niinpä ”siellä jossakin” syödään valtavasti tärkkelyksenä tunnettua glukoosi-monistetta, ruuansulatuksen leipälajia.

Siveä ravitsemussuositus kehottaa käyttämään ”hiilihydraatteja” 45 - 60 E% (energiaprosenttia) jokapäiväisenä leipänämme ja ihan sananmukaisestikin leipää suosien.
Kukaan osaaja ei ole kertonut, kuinka suuri on se TODELLINEN PÄIVITTÄINEN SOKERIN (myös glukoosista johdettujen sokerien määrä, glukoosin lisäsi vaikkapa hedelmäsokeri, maitosokeri jne). Asiaa kierretään kuin kuumaa puuroa - ja ja kansa sairastaa enenevästi (vaikka muuta väitetään).

Näyttää myös ”valtakunnan statiinisuosittelija” prof. prof. (Hki ja Oulu) Timo Strandberg puuttuneen oikeaan ravitsemukseen. Ehkä kannattaisi pysyä ”monoklonaalisten vasta-aineiden” hoitolinjojen kehittelyssä. Ajatusmaailmansa sopii tähän parhaiten.

Vielä tämä akateemisista akateemisin Juhani Knuuti (Tku ja blokinsa).
Käyty väittely on muodoltaan tuttua. Näytönasteeltaan A-luokkaan arvioitu tutkimus estää tieteen kautta-aikaisen menetelmän, kyseenalaistamisen.
Knuuti puuttui myös vähän alentuvasti hiilihydraatti-ongelmaan (aineenvaihdunnassa sokereihin) ja niiden mahdollisiin haittoihin. Tässä tapauksessa vähättelyltä vaikuttava olikin osaamattomuutta ja vankkaa kyseenalaistamisen välttelyä.
Knuutin tieto ravitsemuksen aineenvaihdunnasta näyttäisi olevan Fogelholmin lukiolaisille (kaikki kunnia lukiolaisille) oppikirjaan sanelemaa oppia TAI myös turkulaisen professori Tapani Rönnemaan diabeetikoille kirjoittamaa tietoa kirjassa DIABETES (2015). Tällä tiedolla diabetes tulee voimaan Suomessa hyvin ja lisääntymään.
Nyt myös ymmärrän, miksi hoitohenkilökunta (riidankin uhalla) suosittaa diabeetikoille hh-tankkausta (sokeria) vähän väliä ”ettei aivot vaurioidu”. Näinhän Rönnemaa kirjassa kertoo.
Näillä ohjeilla ihmiskunta ei olisi pärjännyt lajina alkua pidemmälle. Totta kai biologia tällaiset ”Fogelholmin sudenkuopat” osaa välttää. Ihmisten tekeleitä ovat.
Biologian taju on välttämätön tutkijaominaisuus alituisen kyseenalaistamisen ohella.

Molempien (Knuuti & Rönnemaa) kannattaisi lukea se kaksintaistelu, jonka kävivät julkaisumaailmassa tunnetut henkilöt Ancel Keys ja John Yudkin.
Alkuperäisjulkaisut kannattaisi kaivaa esiin 1950 - 60-luvuilta. Vähän vaikeaa voi olla, mutta onnistuu yliopistoresursseilla.
Käy ehkä selväksi oppineille ystävyksille selväksi, kuinka heppoisesti oikealla tekniikalla todistetaan ”kolesteroliteoria” tutkimuksen kantavaksi voimaksi.
Yudkin hävisi, oli hieno häviäjä ja tuli myöhemmin uudestaan esille mm sokerin ”pure white and deadly”- näkemyksellään. Osaajat jo vähän hymyilevät Keysille. Ei kannattaisi. Niinkuin usein, molemmat ovat osaksi oikeassa.

Tunnettu ja maassammekin erikoistutkijoiden hyväksymä kaava kirjoitetaan:

Ylikuorma hiilihydraatteja (sokereita) —-> nostaa maksan VLDL-tuotantoa —-> IDL —-> LDL .

Maksan hh-tuotokset (VLDL, IDL ja LDL) ovat laadultaa verisuoniriskiä lisääviä pieniä, tiiviitä, helposti hapettuvia ja sokeristuvia ja verenkierrossa pitkään viipyviä lipoproteiinihiukkasia, jotka pystyvät tunkeutumaan verisuonen sisäkalvon läpi aiheuttaen suonen seinässä immunologisen reaktion, tulehduksen (inflammaatio) ja makrofagi-soluille mahdottoman poistourakan —-> plakkimuodostus.

Lopuksi:
Miksi hiilihydraatteja rajoittavaa ravintosuositusta ei haluta tutkia Suomessa. Turussa on hienoja härpäkkeitä. Hienoin meillä kuitenkin on ihan omana suunnitteluna eli 1H NMR.
Se on joukkotutkimuskelpoinen, halpakin (suhteellisesti) ja hyvin monia aineenvaihduntatpahtumia havaitseva.
Pitää vain tavoittaa Mika Ala-Korpala neuvotteluin esim. braishake.fi osoitteesta.

Jaksan vielä odottaa sitä havaintoa, mikä tapahtuu metaboliasairaan (mm T2D) aineenvaihdunnassa siirryttäessä hiilihydraatteja rajoittavaan ravitsemukseen. Se muutos, joka jo tiedetään, on pelkästään edullinen (triglyn lasku, HDL:n nousu, LDL:n laatumuutos parempaan suuntaan JA potilaan kokemat sekä tutkimuksella havaitut terveyskohenemat.

[Timo Kuusela]

Onko insuliinipumpuista hyötyä?

Insulin Pumps Disappoint in Real World Practice

Nearly 40% of adult users at one tertiary care center averaged over 8.5% HbA1c.

Insuliinipumppujen käyttö on ollut lisääntyvää ja varsinkin lapsipotilaat ovat haluttuja asiakkaita.

Tavallinen tapa on mittailla sokeritasoja omalla sokerimittarilla ja ohjelmoida pumppu annostelemaan käytettyä insuliinia tämän tiedon pohjalta.
Kun olen jutellut hyvin asiasta perillä olevien pumpunkäyttäjien kanssa, olen ihmetellyt, miksei insuliiniannostelua liitetä siihen sokerinseurantaan, mikä saadaan kudosnesteen jatkuvana mittaustuloksena.
Reaaliaikainen sokerihomeostaasin mittaaminen ei ole vaikeaa eikä järin kallistakaan ja varmasti laajetessaan myös vaikuttaa tutkimuksen hintaan . Mittauksista voidaan lukea myös, millä tavoin syöty ruoka vaikuttaa sokeritasoihin. Potilas voisi oppia tuntemaan tautinsa ja elämäntapojensa yhteyden. Ainakin pienessä joukossa tulokset olivat enemmän kuin mielenkiintoiset. Jouduttiin nimittäin melkein kaikilla T2D-potilailla rukkaamaan iltalääkkeitä vakavien yöllisten hypoglykemioiden torjumiseksi. Hyvin onnistui ja kaikki osallistunnet ovat tietojeni mukaan edelleen hengissä - ja tautinsa suhteen osaavampia. Olivat siis oppineet jotakin.
Olen hyvän asian etenemisen hitautta ihmetellyt. Enää en osaa ihmetellä oikein mitään, mikä liittyy ns viralliseen sokeritaudin hoitoon ja ohjaukseen.

Asiaa on nyt tutkittu: ( http://www.medpagetoday.com/MeetingCove ... g436405d0r ).

[Timo Kuusela]

Matti Apunen: Hyvinvointivaltio ja muita pyhäinjäännöksiä (HS 16.06.).

Tampereen tiedotusopin marksilaismasinoiva oppijyrä näyttää vaivaavan parhaiten menestyneitä ja siten varmaankin lahjakkaimman pään tiedottajia. Parempi purkaa ahdistus myöhään kuin ei milloinkaan.
Siteeraus "sivistysyliopistot ovat ylpeitä siitä, että ne ovat "vapaan" akateemisen keskustelun tyyssijoja..."

Olen edelleen ylpeä siitä, että sain oikeuden suorittaa lääkäriopinnot "vapaiden miesten" yliopistossa Sveitsin Baselissa. Pidän sitä eräänä elämän onnenpotkuna. Ammattiopinnot painottuivat kriittiseen omaan ajatteluun havaintojen pohjalta suureen tietomäärään ja kokemukseen nojautuen. Tietenkin aluksi kokemus oli professoreiden omaisuutta, josta oppia jaettiin. Edetessä se muuttui omaksi kokemusmaailmaksi ja sen vertaamiseksi ja yhteensovittamiseksi vankkaan teoriapohjaan.

Olosuhteet pakottivat myös vertaamaan opetusmenetelmiä. Perisuomalainen oikeaoppisuus ennusti meistä tuleman Suomeen eräänlaisen lääketieteen alaluokan (kirjoitettin paarialuokka), b-luokan lääkäreitä tai välskäreitä. Ajatus markkinoitiin oikeaopisesti tiedottamaan oppineissa valtamedioissa.
Sitten kävikin niin, että oppineisuustihentymä tohtoreina, dosentteina ja professoriena arviotuna ylitti reilusti "suomalaisoppineet".

Asioita valottavat parhaiten esimerkit:
Potilaskunnioitusta korosti erittäin tunnettu Hitlerin vainot välttänyt aikakautensa huipun (salaeuvos Sauerbruch) alaisena erikoistunut kirurgi (Rudolf Nissen). Jos kesäkuumallakaan joku saapui potilasdemonstraatioon ilman solmiota ("apinateatteri" kirnuauditoriossa, potilas vuoteessa pohjalla, tutkijoilla valkoiset puuvillasormikkaat), unkarilaissyntyinen miesylihoitaja (BMI n. 50) sai Nissenin merkin, poistui ja palasi kirjavan kragan kanssa Se piti sitten kietaista kaulaan. Kalsareissa ei esiinnytty (t-paidassa / farkuissa).
Suomi-opetuksen mittapuu oli varhainen kyky tehdä kirurgista työtä jossakin lääkintäpisteessä "Jumalan selän takana". Tästä oli ihan puhetta Baselin opettajakunnan kanssa. Luulen ,että moni rauhoittui oppineesta sanasta: "opitte leikkaamaan kahdessa viikossa, kun ensin tiedätte, mitä pitää leikata...". Tällä tietenkin tarkoitettiin eräitä välttämättömiä päivystysoperraatioita kuten umpilisäkkeen poistoa tai puhjenneen mahahaavan hoitoa. Nopean hoidon vaihtoehto oli pikainen ja kivulias kuolema useimmiten ilman lähetemahdollisuutta.

Yhä enemmän näyttää siltä, että lukuisat opinahjomme (nykykielellä "lääkärikoulut") ovat autoritaarisia, vaihtoehdottomia, omaa harkintaa ehkäiseviä luettelomaisten "tsekkauslistojen" opetukseen panostavia ammattiopin ahjoja, joista puuttuu Apusen korostama sivistysyliopiston merkki "akateemisen keskustelun tyyssija".

Mutta; sitä saa, mitä tilaa. Kyllä tulos jo näkyykin: suurimpien ja kalliimpien sekä potilaita vuosia / vuosikymmeniä rampauttavien kansantautien huima ja edelleen jatkuva kasvu.
Muuten, Sveitsi on näissäkin asioissa pärjännyt hyvin, niin ylipainon, T2D:n kuin sepelvaltimotautien ehkäisyssä. Olisiko osasyy "alppilehmän" tuotosten moninaisessa hyötykäytössä niin haisevina juustoina kuin maitotuotteinakin?
"Homo novus" opetettin käsittämään Jyväskylän Lyseossa negatiivisena ominaisuutena. Käsitteeseen liittyviä käytöksen ominaispiirteitä olisi saanut valistaa laajemminkin Suomessa. Vestigia terrent!

[Timo Kuusela]

Olen seurannut kiinnostuneena keskustelua statiineista Turun sanomissa Juhani Knuutin blogissa. Keskusteluväitteen esitti "statiinidenialisti" Leino Utriainen ja akateeminen opponentti on ollut professori Juhani Knuuti.
Keskustelu on liikkunut alueella aita versus seiväs.
Pitkän statiinijakson aika on jo mennyt. Kassavirratkin ovat jo hyytyneet. Miksi tuhlata resursseja?
Kuva täsmentyy kaiken aikaa statiinien välittömistä, keskipitkän ja pitkän aikavälin haitoista yhtä lailla kuin saavutetuista hoitohyödyistä. Pikapuoleen asiaa aletaan painaa villaisella. Tuhlataanko asiaan enää edes resursseja (vrt suomalaisen vaikuttavuustutkimuksen hidas eteneminen julkaisuasteelle). Lopputulos voi hyvinkin olla mallia "Menneen talven lumet". Parin miljardin edestä paloi rahaa Suomessakin.

Uusin juttu on tuloaan tekevä (loppukesällä) PCSK9-lääke.

FDA:n (USA:n ravitsemus-, lääke- ym -viranomainen) on myöntämässä lupaa tällä hetkellä kahdelle eri lääkkeelle. FDA:n asiantuntijat ennättivät jo viime viikolla äänestää asiasta. Hiukan vaihtelevalla tavalla jakautuen (johtuen lääkittävästä sairaudesta, oireesta tai oletetusta sairastumisriskistä) käyttöönottoa puoltavat äänet olivat huomattavana enemmistönä. Positiivista päätöstä odotellaan syksyksi.

Kassavirrat tulevat elpymään uusien lääkeiden myötä. Hoidon kustannuksiksi arvellaan 8000 - 12000 dollaria per potilas per vuosi.

Vanhaa alkaa jo hirvittämään nykymeno.

Mitäpä meistä vanhoista (ja statiinittomista). Kriittisiä kantoja uusista lääkkeistä esitetään jo. Tuorein juttu on kopioitu kokonaan linkin henkilökohtaisuuden vuoksi. Lääketieteen lukutaitoa englanniksi vaaditaan.


theheart.org on Medscape > Trials and Fibrillations with Dr John Mandrola

Dear FDA: Resist the Urge on PCSK9 Drugs
June 16, 2015
51 comments
PrintEmail
RELATED LINKS
Approve PCSK9 Inhibitor Evolocumab, FDA Panel Recommends
Early FDA Review Mostly Favorable for Alirocumab
'Guarded Enthusiasm' Builds for PCSK9 Inhibitors
Topic Alert
Receive an email from Medscape whenever new articles on this topic are available.
Personal Alert Add Lipids Management to My Topic Alert
RELATED DRUGS & DISEASES
Screening for Cognitive Impairment
Mild Cognitive Impairment
Pain Assessment in Persons With Cognitive Impairment
Last week, an FDA advisory committee recommended approval of two proprotein convertase subtilisin kexin 9 (PCSK9)–inhibitor drugs. A formal decision is expected later this summer. The FDA usually follows the advice of its advisory committees, but not always.

This is a big moment in cardiology. It is also a huge gamble for the FDA.

I believe the FDA should break with its advisory committee and say no.

Not yet. It's too early to unleash these drugs on American patients and doctors.

Here are four reasons.

Target Confusion

The first reason the FDA should say no (not yet) is the target. PCSK9 drugs lower LDL cholesterol. That fact is clear. But our target is not a lab value; it's heart disease.

Any doctor who sees patients knows heart disease comes from many things. These factors, which affect individuals in genetically varied ways, accumulate over years, not months. LDL-C may be important, or very important, but it is just one risk factor. Even in patients with familial hypercholesterolemia, LDL-C may be one of many risk factors.

The stunning LDL-C lowering from PCSK9 drugs might prevent future heart attacks, strokes, and deaths. The key word in that sentence is might. We don't know. The biology of these drugs is beautiful, but that beauty should not obscure the current state of knowledge.

What we know now is that PCSK9 drugs are effective at LDL-C lowering. That is it. The OSLER[1] and ODYSSEY[2] trials were not powered to look at outcomes. Those data are forthcoming in the FOURIER trial, which has completed enrollment of 27,000 subjects, and results are expected in 2017. Why not wait?

Do No Harm

The second reason the FDA should hold off is the risk. The mission statement of the FDA says its charge is to "protect the public health by [ensuring] the safety, efficacy, and security of human and veterinary drugs, biological products, medical devices, our nation's food supply, cosmetics, and products that emit radiation."

What I read into that is harm avoidance. In this way, I see the FDA's role as similar to a physician's. Yes, we want to benefit our patients, but the guiding principle must be to avoid harm. This is especially critical when treating people for something (an MI, stroke, or death) that has yet to happen. Having a high risk for a disease is not the same as having a disease.

It is true; in both the OSLER and ODYSSEY studies, evolocumab (Repatha, Amgen) and alirocumab (Praluent, Sanofi/Regeneron) looked reasonably safe. But follow-up was only 11 months in OSLER and 78 weeks in ODYSSEY. That's too short. Heart-disease prevention is not a 2-year endeavor.

In both studies, more patients on the PCSK9 inhibitor reported neurocognitive effects. That may be significant. Is it implausible to think cholesterol might be important for brain cells? Here, let's also be mindful of euphemism. "Neurocognitive function" is a fancy way to say "think." Thinking is what makes us human. So if we think of this issue from a patient-centered standpoint, how many humans would trade a dull mind for a possible benefit 2 to 10 years in the future?

History Casts Doubt

The third reason the FDA should say no is historical. The use of surrogate markers for cardiac drugs has proven to be a bad gamble. We can point to niacin[3], fibrates[4] and cholesteryl ester transfer protein (CETP) inhibitors[5] as evidence of that failure. Although statin drugs are potent LDL-C lowering agents and proven effective in reducing cardiac events in high-risk patients, no one argues these drugs don't have important pleiotropic effects. The case of ezetimibe is hardly supportive of the LDL-C hypothesis. In the IMPROVE-IT[6] trial, the tiny absolute benefit of ezetimibe (composite end point) was achieved against simvastatin—a straw-man comparator if there ever was one.

Distractions—Benefits Missed

The fourth reason the drugs are not ready is the potentially harmful effects of distraction and benefits missed. Many have argued, including patients with familial hypercholesterolemia, that PCSK9 drugs should be approved now because of the benefits missed while waiting for the FOURIER data. Of course, this assumes positive results are forthcoming.

Another way to look at benefits missed is to imagine the devastating impact of all that will not occur if these expensive drugs are approved. If we spend billions of dollars on these drugs—and make no mistake, if the FDA approves them, we will spend billions, then that takes money (and attention) away from many other facets of heart disease prevention.

Look at the case of ezetimibe, the last drug approved without outcomes data. Billions were spent on a drug with minimal to no effect on outcomes. What were the benefits missed of those billions? Healthcare budgets are limited. If we spend money on unproven drugs, we aren't spending it on cardiac rehab programs, parks, bike lanes, school nutrition programs, and many other useful heart-healthy public-health projects.

2017 is just around the corner. I say the FDA should resist the urge. Protect the public. Do no harm.

JMM

[Timo Kuusela]

Tulkinta tämäkin:

Koko (vain) abstrakti suomalaisesta 1H NMR-tutkimuksesta.


Atherosclerosis. 2015 May;240(1):272-7. doi: 10.1016/j.atherosclerosis.2015.03.034. Epub 2015 Mar 23.

Associations of multiple lipoprotein and apolipoprotein measures with worsening of glycemia and incident type 2 diabetes in 6607 non-diabetic Finnish men.
Fizelova M1, Miilunpohja M2, Kangas AJ3, Soininen P4, Kuusisto J5, Ala-Korpela M6, Laakso M5, Stančáková A7.
Author information
1Institute of Clinical Medicine, Internal Medicine, University of Eastern Finland, Kuopio, Finland.
2Internal Medicine, Kuopio University Hospital, Kuopio, Finland.
3Computational Medicine, Institute of Health Sciences, University of Oulu, Oulu, Finland.
4Computational Medicine, Institute of Health Sciences, University of Oulu, Oulu, Finland; NMR Metabolomics Laboratory, School of Pharmacy, University of Eastern Finland, Kuopio, Finland.
5Institute of Clinical Medicine, Internal Medicine, University of Eastern Finland, Kuopio, Finland; Internal Medicine, Kuopio University Hospital, Kuopio, Finland.
6Computational Medicine, Institute of Health Sciences, University of Oulu, Oulu, Finland; NMR Metabolomics Laboratory, School of Pharmacy, University of Eastern Finland, Kuopio, Finland; Oulu University Hospital, Oulu, Finland; Computational Medicine, School of Social and Community Medicine and the Medical Research Council Integrative Epidemiology Unit, University of Bristol, Bristol, UK.
7Institute of Clinical Medicine, Internal Medicine, University of Eastern Finland, Kuopio, Finland. Electronic address: alena.stancakova@uef.fi.....

Abstract

OBJECTIVE:
We investigated the association of various lipoprotein traits, apolipoproteins and their ratios with the deterioration of glycemia, incident type 2 diabetes, insulin resistance and insulin secretion in a large population-based Metabolic Syndrome Men (METSIM) Study.
RESEARCH DESIGN AND METHODS:
The METSIM Study includes 10,197 Finnish men, aged 45-73 years, and examined in 2005-2010. From 6607 non-diabetic participants without statin treatment at baseline, 386 developed incident type 2 diabetes during a 5.9-year follow-up. A total of 3330 non-diabetic participants without statin treatment had both baseline and follow-up visit data, and were included in statistical analyses of the worsening of glycemia.
RESULTS:
Compared to single lipid and lipoprotein measurements, lipoprotein and apolipoprotein ratios were better predictors of the glucose area under the curve and incident type 2 diabetes after adjustment for confounding factors. The apolipoprotein B/LDL cholesterol ratio was the strongest predictor of the worsening of glycemia, whereas the apolipoprotein A1/HDL cholesterol ratio was the strongest predictor of incident type 2 diabetes. The associations of lipoprotein traits, apolipoproteins and their ratios with insulin sensitivity were stronger than those with insulin secretion.
CONCLUSIONS:
The apolipoprotein B/LDL cholesterol and apolipoprotein A1/HDL cholesterol ratios were the strongest predictors of the worsening of glycemia and incident type 2 diabetes, respectively.
Copyright © 2015 Elsevier Ireland Ltd. All rights reserved.
KEYWORDS:
Apolipoproteins; Atherogenic indices; Hyperglycemia; Insulin resistance; Insulin secretion; Lipoproteins; Type 2 diabetes

Tutkimukseen osallistujien luettelosta Markku Laakso on tutkija, jolla on suurin osaamisvastuu Tyypin 2 diabeteksesta.
Jos tulkitsen abstraktin oikein, tutkimuksen johtopäätös on, että Apo-suhteen heikkeneminen viittaa glukoosiaineenvaihdunnan heikkenemiseen ja siten T2D-riskin lisääntymiseen.

Oma johtopäätökseni on: Apo-suhteen heikkeneminen (dyslipidemia, LDL-partikkelien lukumääräiseen kasvuun koon pienetessä JA HDL-partikkeleiden vähenemiseen) johtaa Metabolisen oireyhtymän (MetS tai Suomessa MBO) kaikkien päätetapahtumien lisääntymiseen. Näistä vaarallisin kuoleman kannalta on sepelvaltimotauti. Muut päätetapahtumat (T2D, verenpainetauti, alkoholista riippumaton rasvamaksa, keskivartalolihavuus jne) vauhdittavat tappavaa sepelvaltimotaudin kulkua.
Tapahtumalistaus koskettaa noin puolta Suomen kansaa. Helpoin "tutkimus" on kysellä omien vanhempien sairauksista (sepelvaltimosairaudet / -kuolemat ("sydänhalvaus"), aivohalvaus (verisuonitukoksesta johtuva), T2D, verenpainetauti jne.

Näitä tutkimuksia lukiessa odottavan aika käy todella pitkäksi. Toistaiseksi kukaan (siis EI KUKAAN!) ole alentunut tutkimaan parhaimmilla menetelmillä ravitsemussuositusten vastaisten elintapojen (vhh, sokerimetabolian keventäväminen) vaikutusta ylläreferoidun tutkimuksen havaintoihin.
Olen hävennyt jo toista vuosikymmentä lääketieteellisen tutkimuksen (ennakko)asenteellisuutta ja kyvyttömyyttä objektiivisuuteen.

[Saaristolainen]

Et ole ainoa. Ja kun Lancetin päätoimittaja älähtää, muu lehdistö vaikenee asian kuoliaaksi.
http://nsnbc.me/2015/06/19/shocking-report-from-medical-insiders/

Follow the money.

[Timo Kuusela]

Verkosto tuotti tiedonmurusia:

The 2015 US Dietary Guidelines
Lifting the Ban on Total Dietary Fat

Dariush Mozaffarian, MD, DrPH1; David S. Ludwig, MD, PhD2

JAMA:n atrikkelin linkki:
http://jama.jamanetwork.com/article.asp ... F23%2F2015

Erittäin arvostettujen (maailman arvostetuimpien) ravitsemustutkijoiden artikkelin ensimmäinen sivu on vapaasti luettavissa (ks linkki).
Mitä nyt tarvittaisi, olisi koko JAMA:n artikkeli. Se heijastelee Amerikan uusia (tulevia) ravitsemussuosituksia.

Tahot, jotka vaikuttavat suositusten käyttöönottoon on lueteltu tekstinpätkässä. Mm. teollisuuden vaikutus jää nähtäväksi.
Oikealla tiella ollaan, jos huippuasintuntijoita kuullaan (siis ei suomalaisia).

PK
Artikkeli hakuun ja levitykseen.

[Timo Kuusela]

Kommentteja alkaa sataa:

Experts Applaud Dietary Guidelines That Lift Dietary Fat Cap
The new guidelines wisely reverse 4 decades of dietary advice, say two researchers.



by Parker Brown
Staff Writer, MedPage Today

This article is a collaboration between MedPage Today® and: Medpage Today

Upcoming diet recommendations from a government panel should not place a limit on total dietary fat, two researchers argued in the Journal of the American Medical Association.
Earlier this year, the Dietary Guidelines Advisory Committee (DGAC) released a draft of new dietary guidelines that has since been both praised and criticized. The panel took a stand against added sugar, which many observers took as the right move. But some scientists have said that salt isn't as detrimental to health as the draft revision claimed, and others contended that the recommendation to limit saturated fat was not in alignment with recent evidence.
ADVERTISEMENT

Now, two researchers are calling attention to another aspect of the DGAC draft: that there is no advised limit on total dietary fat. The removal of that limit upended nearly 4 decades of dietary policy, wrote Dariush Mozaffarian, MD, DrPH, at Tufts University in Boston, and David Ludwig, MD, PhD, at the Boston Children's Hospital, in a Viewpoint appearing Tuesday in JAMA.
"The limit on total fat [in current recommendations] presents an obstacle to sensible change, promoting harmful low-fat foods, undermining attempts to limit intakes of refined starch and added sugar, and discouraging the restaurant and food industry from providing products higher in healthful fats," wrote the authors.
And in an email to MedPage Today, Mozaffarian added that recent evidence has shown that focusing only on total fat might be detrimental. "Many people don't realize how far the science has advanced in recent years, with multiple major studies and pooled analyses demonstrating the lack of benefit, and the potential for harm, for focusing on total fat," he wrote.
In 1980, the guidelines recommended that dietary fat be limited to less than 30% of one's calories. In 2005, the number was changed to 20% to 35% of calories. Researchers reasoned then that limiting total fat would lower saturated fat and dietary cholesterol, which were thought to increase cardiovascular risk.
"But the campaign against saturated fat quickly generalized to include all dietary fat," wrote the authors.
ADVERTISEMENT

And a limit on total fat can also potentially decrease intake of unsaturated fats -- found in nuts, vegetable oil, and fish -- which have been shown to be healthy. In addition, consumption of unhealthy highly processed carbohydrates like added sugar, refined grains, and potato products is often inversely related to consumption of dietary fats, said the authors.
In recent years, evidence has been building that diets higher in healthful fats -- even when they exceed the current limit of 35% -- can reduce the risk of cardiovascular disease. At the same time, no evidence suggests that diets low in fat but high in carbohydrates prevent any major diseases.
In their draft guidelines, DGAC members wrote that 70% of the U.S. population consumes too many grains, and that consumption of low-fat or even non-fat products with high levels of refined grains and added sugars should be discouraged.
Mozaffarian and Ludwig said that the current restriction has implications for all aspects of diet. "From agriculture to food producers to school cafeterias to restaurants, the [current] Dietary Guidelines for Americans serve as a beacon for countless dietary choices in the public and private sector," Mozaffarian said in a press release. "With obesity and chronic disease impacting public health so deeply, we can't miss this critical opportunity to improve the food supply."
The authors added that other policies should follow the evidence highlighted in the DGAC draft. The Nutrition Facts Panel, which is used by the FDA to provide information on nutrients to consumers, still uses a 30% limit on total dietary fat, they said, a number that has been "obsolete for nearly a decade." The Institute of Medicine should also update their 15-year-old guidelines, Mozaffarian and Ludwig added.
DGAC members are independent scientists; they are chosen by the government to review the medical literature on nutrition. But they don't issue the official dietary guidelines -- that job falls to the federal Agriculture and Health and Human Services departments, which jointly revise the guidelines every 5 years and usually stick closely to the committee's findings.
The departments are expected to finalize new guidelines by the end of this year.
Mozaffarian disclosed relationships with Bunge, Nutrition Impact, and Life Sciences Research Organization. He is also on the scientific advisory board of Unilever North America.

Ludwig reported receiving royalties from books on nutrition and obesity.

[Timo Kuusela]

Kosketellaan tieteen ydinkysymyksiä:

The New York Times reports that Coca-Cola gives financial support to scientists and a new foundation in order to help promote the message that the obesity epidemic is fueled not by too many calories or too much sugar but by not enough physical activity.

http://www.medpagetoday.com/PrimaryCare ... g436405d0r