Olemmeko umpikujassa? Kirjoituksia vuodelta 2008

Lääketieteen tohtori Timo Kuusela kirjoittaa blogissaan ajatuksiaan terveydestä, ravitsemuksesta ja lääketieteestä.

Valvojat: Tri Kuusela Info, Timo Kuusela

Avatar
Saaristolainen
Site Admin
Viestit: 3187
Liittynyt: 24 Loka 2008 23:36
Paikkakunta: Ii
Viesti:

Olemmeko umpikujassa? Kirjoituksia vuodelta 2008

ViestiKirjoittaja Saaristolainen » 11 Touko 2014 16:26

Tri Timo kirjoitti 24.10.2008:

Viralliset tietolähteet kertovat:
-Meillä on paheneva lihavuusepidemia.
-Tyypin 2 sokeritautia sairastaa puoli miljoonaa henkilöä, puolet tietämättään. Hyvä hoitotasapaino ei ole sääntö. Vuotuinen lisääntymisprosentti on 5-7%. Perimän puolesta ainakin 1,5 miljoonaa kansalaista on vaaravyöhykkeessä.
-Sydän- ja verisuonitautien määrä lisääntyy jatkuvasti. Hyvät diagnoosi- ja hoitokäytännöt piilottavat osittain ongelman vakavuutta.
Kaikki luetellut vaikuttavat negatiivisesti kansanterveyteen, aiheuttavat valtavat kustannukset yhteiskunnalle, suurta huolta yksityisille ihmisille ja ennen aikaisia kuolemia.
Samat ongelmat koskettavat myös muita kehittyneitä maita.
Kehittyvissä maissa ja maanosissa (Kiina, Afrikka), jotka lisääntyneen varallisuutensa avulla yhä enemmän luopuvat perinteisestä ravitsemuksesta ja siirtyvät "länsimaiseen ravitsemukseen", tyypin 2 sokeritaudin vuotuinen lisääntymisprosentti on kaksinumeroinen rinnan lihavuusepidemian kanssa.
Kuinka negatiivista terveyskehitystä on vastustettu?:
Terveellinen ravitsemusohjeistus on laadittu USA-lähtöisesti. Paikallisiakaan ravitsemustutkimuksen osaajia (mm Walter Willet, Harvard Medical School) ei ole kelpuutettu lausumaan niistä mielipidettä. Samat ohjeet sovelletaan Euroopassa, Skandinaviassa ja kansallisesti Suomessa (Valtion Ravitsemusneuvottelukunta).
Ravitsemusohjeistuksen ydinsanoma on:
Suositeltu koostumus muodostuu hiilihydraateista (sokeristuvia hiilihydraatteja) 50-60 energia%, rasvat 30 energia% tai alle ja näistä alle 10% ns kovia, tyydyttyneitä eläinrasvoja. Puuttuvat prosentit (n 20E%) katetaan valkuaisella.
Edellisen lisäksi suositetaan ravinnosta saadun kalorimäärän sovittamista energian kulutuksen kanssa tasapainoon. Liikuntaa suositetaan lisäämään syödyn ylimääräenergian polttamiseksi.
Käy sitten tosi elämässä miten tahansa ja lihot tai sairastut, on helppo vierittää vastuuta: syöt liikaa, liikut liian vähän - lihot ja saat sokeritaudin. Syöt liikaa rasvaa ja varsinkin eläirasvaa, liikut liian vähän - saat sepelvaltimotaudin.
Hyvistä neuvoista huolimatta negatiivista terveyskehitystä tapahtuu lisääntyvästi. Hoidot pitää ohjeistaa:
Suomessa on vallalla "käypä hoito"- järjestelmä. Se perustuu "(tieteelliseen) näyttöön".
Ydinsanoma sokeritaudin osalta on:
Sokeritautipotilas noudattaa samoja ravintosuosituksia kuin terve henkilö. Liikunnan tärkeys on keskeistä.
Sokeritasapaino hoidetaan lääkkeillä, tässä tilanteessa yleensä korkea "kolesteroli" hoidetaan lääkkeillä (=valittu kansallinen ja kansainvälinen strategia), sepelvaltimot joko laajennetaan tai tehdään ohitusleikkaus jne. Muita oireita lääkitään "oireen mukaisesti".
Onko tuloksia?
Tilastojen mukaan onnistumisilla ei voi ylpeillä. Kehityssuunta on ollut vuosikymmeniä sama, lisääntyminen.
Eikö asiaa ymmärretä tai tiedoteta?
Vuosikymmenien valistuksella asiat osataan salotölliä myöden. Mm rasva-asiat on sisäistetty niin, että muu näkemys pelottaa eikä tule kuuloonkaan. "Kevyttä sen olla pitää".
Koko terveydenhuollon henkilökunta on koulutettu soveltamaan näitä oppeja hoidossa ja neuvonnassa. Kolmas sektori jakaa yksityiskohtaisia neuvoja (Diabetesliiton yksityiskohtaiset ravitsemusneuvot). Teollisuus soveltaa myynnin edistämisessä samoja "terveyskäsityksiä" omilla väittämillään. Toisenlainen ajattelu - perusteltunakin - on painettu hiljaiseksi. Poikkeava ajattelu ja kyseenalaistaminen (tieteessä välttämätön) on hiljaisesti tuomittu ja esittäjä leimattu epäpäteväksi. Onneksi rohkeitakin on ja vastuuta itsestään ottavia kansalaisia riittää. Useat viimeistään silloin, kun lopullinen terveyden menetys on lähellä, jopa kuolema.
Miksi otsikon umpikuja?
Varsinkin sokeritaudin lääkintä näyttää kärsivän toistuvia takaiskuja. Olen testannut viime vuosina henkilökohtaisesti keskeiset uutuslääkkeet itseeni (ihan hölmö ajatus)! Toisaalta olen sitten voinut kertoa kokemuksista ja varoittaa varhain haitoista. Lainaankin tähän suoraan Stabiilin havainnot toisen otsikon alta.

Lääkepuolelta kuuluu huonoja uutisia

1. Avandia (glitatsoni) on tiputettu pois suositeltavien diabeteslääkkeiden listalta. Syynä sydämeen kohdistuvat vakavat sivuvaikutukset
http://lyhytlinkki.net/?e5mgc7bu
Suomessakin taitaa olla paljon tätä lääkettä käyttäviä diabeetikkoja.
Taitaa olla niin, että lääkkeettömät hoitokeinot alkavat nousta arvoon arvaamattomaan.

2. Acomplia-niminen uusi laihdutuslääke (Sanofi-Aventis) on asetettu myyntikieltoon EU:ssa, syynä psykiatriset sivuvaikutukset. Siinä rytäkässä firman johtajakin sai potkut (kiistettyään ensin pitkään sivuvaikutukset).
http://lyhytlinkki.net/?5vks4qnk
Aiheesta kirjoittaa myös The Financial Times
http://link.ft.com/r/OZMCDD/LB4Z7/3CPLA ... 94MRD/T3/h

Ainakin glitatsoni-lääkitykseltä on toivottu apua diabeetikoille. Nyt sekin meni. Haitoista kyllä tiedettiin jo runsaan vuoden ajan. Kuluneena kesänä sen sukulaisvalmisteella (pioglitatsoni) kerrottiin olevan tehoa sokeritautisilla niin yleisen rasvamaksan hoidossa.

Mitä jää jäljelle umpikujan jälkeen?

Tehokkaampaa elämäntapaneuvontaa tarvitaan.
Edelleen vallitseva kansainvälinen pitää kehittää terveyttä edistäväksi ja ylläpitäväksi ja poistaa siitä myyntiä ja markkinointia palvelevat piilotavoitteet.
Medikalisaatiosta on palattava elämäntapaneuvontaa tukevaan lääkitykseen.
Varmaan ulkoavaruudessa ihmetellään suuresti, miksi meillä sokeritautia hoidetaan sokereilla!

Saaristolainen 11.05.2014: lyhytlinkki-palvelu ei enää ole toiminnassa. FT-linkki ei toimi.

Avatar
Saaristolainen
Site Admin
Viestit: 3187
Liittynyt: 24 Loka 2008 23:36
Paikkakunta: Ii
Viesti:

Re: Olemmeko umpikujassa? Kirjoituksia vuodelta 2008

ViestiKirjoittaja Saaristolainen » 11 Touko 2014 16:31

Tri Timo kirjoitti 27.10.2008:

Liikunta
Toistan pohdinnassani ylimalkaisesti virallista ohjeistoa. Liikunnan maininta ei ole kannanotto liikuntaa vastaan. Se on osa luetteloa.
Eilen taivalsin vajaat 30 km 4h15min. Olkoon tämä kannanotto siitä, mihin voi päästä oikealla elämäntapaohjauksella erittäin huonoista lähtökohdista.

Avatar
Saaristolainen
Site Admin
Viestit: 3187
Liittynyt: 24 Loka 2008 23:36
Paikkakunta: Ii
Viesti:

Re: Olemmeko umpikujassa? Kirjoituksia vuodelta 2008

ViestiKirjoittaja Saaristolainen » 11 Touko 2014 16:34

Tri Timo kirjoitti 29.10.2008, ja San Martino editoi 11.05.2014:

Palailen ylempänä esittämääni kysymykseen: Olemmeko umpikujassa? Voi olla, että Suomessa kuluu vielä vuosia ennen kuin asia myönnetään. Pitää vain totutella ajatukseen. Me olemme suurten kansanterveysongelmiemme (lihavuus, II sokeritauti ja sydän- ja verisuonitaudit) kanssa umpikujassa.

Eräs syy voi olla yksiin käsiin keskittynyt ongelmien ymmärrys ja tulkinta (professori, pääjohtaja Pekka Puska). Hyvin resurssoitu tutkimus tukee tarkoitusta. Valtion Ravitsemusneuvottelukunta määrittää suositukset ravitsemuksesta ja kentälle oikean tiedon jakavat Diabetesliitto ja Sydänliitto ilman kyseenalaistamista (kaikki mainitut tahot prof. Puskan ohjauksessa). Luonnollisesti elintarviketuotanto ja jatkojalostus pyrkivät hyödyntämään tilanteen maksimaalisesti.

Professori Puskan urakehitys on virallisen ansioluettelon mukaan mahtava. Se kutistaa vastavoimat. Se on yhden ihmisen suoritukseksi lähes mahdoton ja vastaan sanomaton.
Historia on lahjomatonta. Tapahtumat kyetään rekonstruoimaan melko luotettavasti niistä jääneiden jälkien avulla. Olisiko sotien jälkeisessä tutkimuksessa uudelleen avauksen paikka? Joku asiaan varmaan tarttuu, kun muutaman sairausnimikkeen vaikutus kansakunnan sairastuvuuteen on niin suuri. Pitäisi puuttua.

On kirjoitettu jo kirjoja, jotka pyrkivät vesittämään tavattoman tuotteliaan, satavuotiaaksi ahkeroineen elintapoja ja sairastuvuutta tutkineen pioneerin, professori Ancel Keysin elämäntyön. Hänkin oli messiaaninen vaikuttaja, näkijä ja puurtaja. Keysin näkemyksiin vaikuttivat viime maailmansodan kokemukset. Ne poikivat jatkotutkimusta. Hänellä oli myös poikkeuksellinen kyky verkostoitua osaajien kanssa ja hankkia tutkimusresursseja maailman laajuisesti. Mahdollisesta aikalaisvastustuksesta en tiedä.
Pitkäaikaisesta toimipaikastaan USA:n Minnesotassa hän loi alansa tutkimuksen Mekan. Tähän Mekkaan päätyi myös kourallinen suomalaisia nuoria tutkijoita, joita johdatteli meidän päässä professori Martti J. Karvonen. Itselläni on ollut onni tutustua heistä yhteen, Sven Punsariin, yhteisessä työpaikassa. Sven on hieno, vaatimaton, saavutuksillaan ylpeilemätön kardiologi ja ornitologi. Hän pyöräili kelistä tai vuodenajasta välittämättä kiinnostavien lintuhavaintojen perässä. Yhtä asiaa ihmettelin. Jo raskaat hoidot omakohtaisesti kokenut kardiologi pössytteli pershenkosia kuin korsteeni.

Suomalaiset muodostivat erikoislääkärien pienen joukon, joka paitsi pystyi tuottamaan suunnitelmien vaatimia sillä hetkellä puuttuvia tutkimusvälineitä ja -menetelmiä myös suorittamaan Suomessa tapahtuvaa kenttätyötä. Ancel Keysin organisoimat kansainväliset tutkimusryhmät pystyivät hienoon yhteistyöhön, mikä näkyy tutkimustulosten yhteisissä julkaisuissa. Suuri onkin se julkaisujen joukko, jossa kirjoittajina ovat muiden muassa Martti J. Karvonen ja Sven Punsar (ja muutama muu suomalainen).
Haasteeseen nähden pienen joukon ylevä tavoite oli kartoittaa ne elämään ja elintapoihin liittyvät riskitekijät, joiden seurauksena sairastutaan ja kuollaan sydän- ja verisuonitauteihin. Haaste oli tietenkin valtava. Taitaa kuitenkin edelleen päteä se totuus, että pieni mutta määrätietoinen joukko tekee ihmeitä. Suurissa ja raskaissa organisaatioissa itse asia usein tahtoo hukkua ja järjestelmä elää omaa elämäänsä.
Kesällä 1964 tämä suomalaisten tutkijapioneerien joukko tutki perusteellisesti ja uusimman senaikaisen tieteen keinoilla n 800 Ilomantsin asukasta. Martti J. Karvonen on Nurmeksen rovastin poika, joten alue oli ennestään tuttua.

Vasta vuonna 1972 käynnistyi varsinainen professori Pekka Puskan nimeen liitetty Pohjois-Karjala Projekti. Sen hedelmistä Puska väitteli tohtoriksi 1974.
Haluaisin nimetä 1960-luvun tutkijapioneerien aloittaman työn Pohjois-Karjala Projektiksi I. Sitä ei juuri ole näkynyt suomalaisessa julkisuudessa ja etenkin nykypolvelle se on vieras. Toivoisin jonkun tarttuvan teemaan. Sodanjälkeisellä tutkimuksella on vielä eläviä todistajia.

Tähän on hyvä lopettaa historiallinen tausta. Vaikka ole elänyt samaa aikaa työn merkeissä, tarkkaa seurantaa en ole harrastanut. Omiakin haasteita oli. Kudelma on näinollen epätarkka ja valitan puutteita/virheitä.
Toivon voivani yhdistää jatkossa historian nykypäivään ja pohtia mahdollisia virhearviointeja.
Kaikkein toivottavin olisi vielä elävien pioneeritutkijoiden tieteellinen testamentti. Sen uskon olevan pitkän elämän ja tutkijanuran kiteytymä, jossa eivät inhimilliset puutteet tai muut vaikuttimet enää ole tärkeitä

Timo Kuusela
(2008)

Avatar
Saaristolainen
Site Admin
Viestit: 3187
Liittynyt: 24 Loka 2008 23:36
Paikkakunta: Ii
Viesti:

Re: Olemmeko umpikujassa? Kirjoituksia vuodelta 2008

ViestiKirjoittaja Saaristolainen » 11 Touko 2014 16:56

Tri Timo kirjoitti 02.11.2008:

"Olemmeko umpikujassa?" taustojen hahmottaminen on vaikeata siksi, että valituista terveysstrategioista johtuen varsinkin Suomessa vaihtoehtoinen ajattelu (tieteellisen varmentamisen perusprinsiippi) on ollut täysin tukahdutettua. Pääasiallinen syy tähän on ollut vuodesta 1972 käynnissä ollut Pohjois-Karjala Projekti. Se lepää täysin Keysiläisen sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden ja niistä tärkeimmäksi sydänvaaraksi mainittujen tyydyttyneiden eläinrasvojen pohjalla.
Tutkimuksessa lähdekritiikki on tärkeässä asemassa. Luotan lähteisiini, vaikka ne eivät ole virallisia hallituksen asiakirjoja. Sen mukaan juuri professori Ancel Keys oli se henkilö, joka vakuutti Yhdysvaltain hallituksen omilla riskitekijä- ja ravitsemusnäkemyksillään.
Aiemmin hahmottelemassani sodanjälkeisessä taloustilanteessa poliitikko tuskin voi saada parempaa valttia käyttöönsä. Oletan siinä tilanteessa maatalous- ja elintarvikepoliitikkojen olleen haltioissaan.
Tätä taustaa vastaan on helppo ymmärtää sekin kielteisyyden ilmapiiri, johon toinen amerikkalainen ravitsemusasiantuntija, kardiologi Robert Atkins, näkemyksillään törmäsi 1970-luvun alussa. Järkevästi perustelluista ja tuloksellisista ravitsemusohjeistaan huolimatta hänen kotimaassaan saamaa kohtelua ei voida kutsua reiluksi tai tasapuoliseksi. Atkins kyseenalaisti Keysin tieteelliset ja jopa valtiolliset ravitsemusopit; kolesteroli ja eläinrasva eivät ehkä olisikaan niin vaarallisia.

Ensimmäinen tasavallan kruununjalokivi, Pohjois-Karjala Projekti.
Epäilemättä 1960-luvun loppupuolella meillä oli "tilaus" kyseiselle projektille. Muistan hyvin 60-luvun sisätautien miesosastoilla tärkeät diagnoosit. Niitä olivat joko raskaan tupakoinnin seurauksena kehkosyöpä tai kohtauksestaan toipuva (jos jäi henkiin toipumaan) sydäninfarkti. Vastaavasti naisosastoilla huivipäiset, ennen aikojaan vanhettuneet naiset kohtauksesta henkiin jäätyään toipuivat aivohalvauksistaan.
Silloin oli suuria vaikeuksia erottaa verenvuodosta tai tukkeumasta johtuva aivohalvaus. Tämä heijastui myöhemmin jopa kuolemansyiden epävarmuuteen miesten muodostamaa tutkimusjoukkoa analysoitaessa myös aivohalvausten osalta.
Tätä taustaa vastaan on helppo ymmärtää se aktiivisuus, jota silloinen läänin maaherra (Timonen, Maalaisliitto/Kepu) ja kansalaisaktivistit adresseineen osoittivat maan hallitukselle. Vain aikakautta eläneet tietävät kokemuksesta, mikä vaikutus maaseutuväestöllä oli valtapuolueensa kautta valtakunnan asioiden hoitoon. Olihan pitkäaikainen presidentti Kekkonen samataustainen.
Kuin kultalautasella toimijoiden käsiin ojennettiin vähän aikasemmin Suuren Lännen vakuuttanut tieteellinen perusta. Tämän luomiseen oli sitäpaitsi professori Martti J. Karvosen johdolla osallistunut puolen tusinaa suomalaista tutkijaa. Karvonen ja Keys olivat keskenään hyviä ystäviä. On helppo nähdä suotuisat mahdollisuudet hyvin resurssoidun tutkimushankkeen syntymiselle.
Professori Karvonen toimi myös vaihtelevia aikoja Maailman Terveysjärjestön (WHO) Geneven toimistossa sydänasiantuntijana. Käyttääkseni nykyilmausta "lobbaus" ei liene ollut ylivoimaista taivuttaa kansainvälistäkin yhteisöä pienen kansan "sydänsurujen" taakse.
Voidaan kuvata Tuntemattoman sotilaan sanoin tieteellisesti eri mieltä olevien asema: " Ne jyrää meitin...". Yliopistollisten tutkijoiden joukosta sellaisia ei juuri löytynytkään (ei uskaltanut ilmoittautua). Teollisuudesta yksinäinen susi, Valion tutkimusjohtaja Kari Salminen, pyrki haastamaan hiukan myöhemmin 80-luvulla yliopistomaailman. Turpiin tuli 6-0.
Näillä resursseilla oli hyvä perustaa Pohjois-Karjala hanke (II).
Ensimmäisessä hankkeessa Ilomantsin n. 800 miehen joukon perustutkinut asiantuntijajoukko ei juurikaan niminä näy enää kuvioissa. Sen vetäjäksi valittiin valtiotiedettä ja lääketiedettä opiskellut Pekka Puska, jonka nimeen projekti on kiinteästi sittemmin kytketty.
Kun projekti nojasi tukevaan selustaan, oli mahdollista saada mukaan eri alojen asiantuntijoita sen vaikuttavuuden takaamiseksi. Projektin eri osissa vaikuttavuus onkin toteutunut kiitettävästi. Ainoa osio, jossa pohja näyttää vuotavan hataran teorian vuoksi (Keysin pääväittämät) on sen lääketieteellinen osio. Usko alkaa olla mennyttä - vaan ei vielä Suomessa.
Projektin suunnittelun monipuolisuus näkyy oheisessa suorassa lainauksessa:

"" Projektia toteutettaessa erityisesti seuraavat toiminnot olivat keskeisessä asemassa:

* terveydenhuolto (kansanterveystyö, työterveyshuolto, sairaalat)
* yleinen terveyskasvatus ja viestintä (radio, TV, lehdistö, terveyskasvatuslehtiset ja -julisteet, videot ym.)
* koululaitos (nuorisoprojektit ja yhteys vanhempiin)
* järjestöt (sydänjärjestöt, marttajärjestö, urheiluseurat ym.)
* elinkeinoelämä (kaupat, elintarviketeollisuus, lääketeollisuus ym.)

Lisäksi oltiin aktiivisesti yhteydessä kuntien päätöksentekijöihin. Projektin kuluessa vaikutettiin monella tavalla myös lainsäädäntöön (esim. tupakkalaki, ravintorasvasäädökset ym.). ""

Viidestä kohdasta yhden muodostaa varsinaisesti "Terveydenhuolto". Onhan sillä tietenkin joitakin liitymäkohtia myös "Lääketieteeseen". Tätä taustaa vastaa on jo helpompi ymmärtää, että Pohjois-Karjala-projekti tunnetaan ympäri Suomen salomökkejä myöten. Tunnetaan se myös ympäri maailman.
"Olemmeko umpikujassa)"-pohdiskelun alussa esittelin Pohjois-Karjala Projektin vuosikymmenien vaikuttavuutta terveyteen vuosikymmenien saatossa. Viimeisin "vain tiedotusvälineessä" (sanomalehti Karjalainen, Joensuu) kerrottu mahdollinen takaisku on 35% korkeampi II sokeritaudin esiintymisprosentti projektin (interventio) ydinalueella vertailualueisiin nähden
Vestigia terrent!

Avatar
Timo Kuusela
Viestit: 1710
Liittynyt: 10 Huhti 2008 13:59
Paikkakunta: Helsinki/Torremolinos

Re: Olemmeko umpikujassa? Kirjoituksia vuodelta 2008

ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 11 Touko 2014 22:56

Hyvä hyvä!!
Nyt tunnistan tekstin.
Voiko joku nyt väittää, ettei kehitys mennyt näin? Eläkeläistä (Pekka Puska) ei saatane vastuuseen tekemisistään. Miten on virkamiesvastuullisten tekemiset tässä ajassa (Vartiainen)?
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.

Avatar
Saaristolainen
Site Admin
Viestit: 3187
Liittynyt: 24 Loka 2008 23:36
Paikkakunta: Ii
Viesti:

Re: Olemmeko umpikujassa? Kirjoituksia vuodelta 2008

ViestiKirjoittaja Saaristolainen » 12 Touko 2014 0:32

Tri Timo kirjoitti 03.11.2008:

Toinen tasavallan kruununjalokivi

Suomalainen Diabeteksen Ehkäisytutkimus (The Finnish Diabetes Prevention Study) on suuri ja pitkäkestoinen suomalaiseen potilasaineistoon kohdennettu kansainvälistä huomiota saavuttanut tutkimus. Sen tavoite on ollut elämäntapaneuvonnan vaikutuksen seuranta kahdessa esidiabeetikkoryhmässä. Toinen ryhmä sai ns. perusvalistusta ja varsinainen interventioryhmä tehokasta ravitsemus- ja liikuntaohjausta.

Ennen jatkoa lainaan tämän päivän Keskisuomalaisen artikkelista kardiologian ylilääkärin mielipidettä päivän tilanteesta:

Sydäntautikuolleisuuden hyvä kehitys saattaa kuitenkin pian pysähtyä väestön lihomiseen, tyypin 2 diabeteksen leviämiseen ja naisten tupakoinnin lisääntymiseen, ennustaa kardiologian osastonylilääkäri Kai Nyman. Lausunto liittyi toisen sydänlaboratorion tarpeeseen Keski-Suomen keskussairaalassa. Yhden kapasiteetti ei riitä, raha ei riitä, hoidettavia riittää ja hoitoväkeäkin. Hyvää kehitystä on pystytty ylläpitämään kolmisen vuosikymmentä aina paranevilla hoidoilla. Pian ei mikään riitä!

Toinen ennakoiva tuore näkemys tutkimuksesta ennen omaani:
"Näytönastekatsaukset 12.5.2008 Nina Peränen": Näytön aste = A.
Suora (osa)lainaus perusteluista:

"" Tyypin 2 diabetes on ehkäistävissä terveellisillä ruokailu- ja liikuntatottumuksilla liikapainoisilla keski-ikäisillä, erityisesti jos heillä on heikentynyt glukoosinsieto.

Suomalaisessa DPS (Diabetes Prevention Study) -tutkimuksessa 1 satunnaistettiin 522 keski-ikäistä (172 miestä ja 350 naista), joilla oli heikentynyt glukoosinsieto eli IGT, koe- (n = 265) ja kontrolliryhmään (n = 257). Koeryhmäläiset saivat henkilökohtaisen ohjauksen painonhallinnasta, ravitsemuksesta ja liikunnasta. Intervention tavoitteet olivat laihtuminen vähintään 5 %, kokonaisrasva < 30 E % (osuus energiansaannista), tyydyttynyt rasva < 10 E %, kuitua vähintään 15 g / 1 000 kcal, liikuntaa vähintään 4 h/viikko. Keskimääräinen seuranta-aika oli 3.2 vuotta. Neljän vuoden seurannan kohdalla diabetes oli puhjennut 11 %:lle koeryhmästä ja 23 %:lle kontrolliryhmästä. Tyypin 2 diabeteksen riski väheni 58 % koeryhmässä (p < 0.001). Diabetesriskin vähenemiseen vaikuttivat elämäntapamuutokset.

DPS-tutkimuksen (Diabetes Prevention Study) seurantatutkimuksessa 2 neljän vuoden seuranta-ajan kohdalla tyypin 2 diabetekseen sairastumattomia henkilöitä seurattiin vielä kolme vuotta. Heiltä seurattiin diabetekseen sairastuvuutta, painoa, ruokavaliota (rasvojen osuus ja koostumus sekä kuitujen saanti) ja fyysistä aktiivisuutta. Kuuden vuoden seurannan kohdalla diabetesriski oli koeryhmässä 23 % ja kontrolliryhmässä 38 %. Alla taulukossa 1 on esitetty, miten monta hoitotavoitetta koe- ja kontrolliryhmäläiset saavuttivat.

* Tutkimuksen laatu: tasokas
* Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä ""

Tutkimuksen tulos soveltuu siis virallisen ajattelun "näyttöön perustuvaksi" hoitomuodoksi. "Näyttöön perustuva" ankkuroi hoitokäytännön dieetteineen pitkiksi ajoiksi. Tähän tutkimustulokseen on takerruttu kouristuksenomaisesti perusteltaessa vallitsevia ravitsemussuosituksia. Vastaväitteet on murskattu. Parempaa ei tarvita - mutta - tällä ei parempaan pystytäkään.
Tutkimusasetelmassa toistuu 4-5 vuosikymmentä vallinnut Keysiläinen rasvakammo. Kuitu on jotakin perisuomalaista, joka välttämättä pitää saada leivästä. Fyysinen aktiviteetti on hyväksyttävä. Painon lasku on aina eduksi.
Eräitä yleishavaintoja tutkimuksesta:
Tutkimusryhmän keski-ikä 53.7v. ja Seurantaryhmän 52.1v.
Painoindeksi (BMI) 31.6 / 31.2
Vatsan ympärys (cm) 103.3 / 101.4
Sokereista:
Paastosokeri (mmol/l) 5.9 / 6.1
2-tunnin sokeri 9.0 / 8.9
HbA1c (%) 5.6 5.5

Kyseessä oli siis keski-ikäistä väkeä. Lihavuuden puolella paino ja vatsan ympärys olivat reilusti yli suositusrajojen. Katunäkymänä tällaiset ihmiset ovat paremmin sääntö kuin poikkeus.
Paastosokeri viittasi prediabetekseen, diabeteksen esiasteeseen. Oli siis kaikin puolin hyvä toiminta-aika.
Aterian jälkeinen korkea veren sokeri hämmästyttää. Tämä voi esiintyä näin matalalla paastosokerilla vain, jos ravinnossa on runsaasti tärkkelystä tai muita imeytyviä sokereita (leipää, puuroa, pastaa, perunoita jne). Imeytymistä on jarruttanut esimerkiksi kuitu.
Itselleni lähes 20 v II diabetesta sairastaneena en sallisi ko. tilannetta. Syömiset menisivät heti tarkkailuun.
Rasvoista:
Kokonaiskolesteroli 5.64 5.66
LDL kolesteroli 3.64 3.62
HDL kolesteroli 1.22 1.23
Triglyseridit 1.71 1.77
Eli "varsin suomalaisia" olivat: Kohtuullinen kokonaiskolesteroli mutta matalahko HDL ja LDL:n määrällä varmaan saisi statiinireseptin (monellakohan jo oli?). Triglyseridien määrä altistaa sydän- ja verisuonitaudeille.
Vuoden seurannassa paino laski niin, että tilastoarvot antoivat hyvät luvut. Myöhemmissä kontrolleissa ero pyrki tasoittumaan.
Sokereissa taas hoidettiin tilastoarvoja (muutoksen merkitsevyys). Paastosokeri kohosi vähän, aterian jälkeen mitattu (2h) laski vähän.
Rasvoissa oli samat tapahtumat. Taulukoissa muutokset on ilmoitettu desimaalin tarkkuudella pieninä muutoksina, jotka vaikuttavat tilastolaskennassa. Vierekkäisinä arvoina ero on mitätön.
Sitten se lopputulos. Hoitoryhmässä saatiin hivenen hidastetuksi II sokeritaudin puhkeamista vertailuryhmään nähden. Kyseessa oli aika nuoret henkilöt. Mitä sitten mittarin näyttäessä 60 v. tai jopa 70 v.? Hoitotarve/kustannukset? Miten palautettaisiin kehoon normaali aineenvaihdunta. Ei näillä menetelmillä.

Tutkimusta olen analysoinut hyvin pinnallisesti. Tietenkin se loukkaa tekijöitä. Ei pitäisi. Pitäisi herättää ajatuksia.

Tutkimusasetelmaa kritisoin eniten. Se pohjautuu Suomessa valitulle ravitsemuslinjaukselle: Vähän rasvaa, paljon tärkkelystä ja kohtuullisesti valkuaista. Ainoa todellinen muuttuja lienee ollut fyysisen aktiivisuuden lisääntyminen. Suomessa kansa kun on tiennyt jo pitkään, miten pitää syödä; kevyesti kevyesti!
Kirvesmies tietää panelia kiinnittäessään käyttääkö tuuman vai puolentoista nauloja. Tietää hän senkin, että jos kiinnityksen pitää kestää lahoamiseen saakka, käytetään ruuveja.
Tässä tutkimuksessa verrattiin vain pieniä naulapituuseroja, ruuvit unohdettiin kokonaan pois (tarkoituksella?). Olisi pitänyt keskittyä ravintotärkkelyksen määrään, yleensä imeytyviin sokereihin. Sen kertoo taudin nimikin Sokeritauti.
Hiilihydraattirajoituksella olisi vaikutettu myös veren riskirasvoihin. Ihmeellisintä on, että asiat kyllä tiedetään.
Suomen linjan asiantuntijat ovat professorit Pekka Puska ja Matti Uusitupa. Akatemiajohtaja Mikael Fogelholm on tukenut käsityksiä ravitsemustutkijana.

Avatar
Timo Kuusela
Viestit: 1710
Liittynyt: 10 Huhti 2008 13:59
Paikkakunta: Helsinki/Torremolinos

Re: Olemmeko umpikujassa? Kirjoituksia vuodelta 2008

ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 12 Touko 2014 10:22

Palautus senkun kiihtyy (parantaa kuin sika juoksua). Tekijälle / tekijöille kiitos ja kumarrus.

Hukkuva tarttuu oljenkorteenkin, Erkki Vartiainen (THL) Finriski-12-tutkimkseen kasvojen pelastamisoperaationa.

Palautetusta tekstistä en muuta käsityksiäni piiruakaan. Tarkasteltaessa metaboliasairauksien tilastollista kehitystä, jatkuva lisääntyminen tukee hoito-strategioiden perinpohjaista epäonnistumista (syy tottelemattoman kansan).
Viime vuodelta oleva amerikkalainen tutkimus aineistoltaan ja kastoltaan moninkertainen päätyi siihen (lopetettiin kesken), että interventioryhmässä havaittiin enemmän kuolemia kuin perusneuvotussa vertailuryhmässä.

Sen pituinen se (fDPS) toinen tasavallan kruunujalokivi - ja konsuleita vaivaa edelleen tehtävät laiminlyövä uniapnea.
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.

Avatar
Saaristolainen
Site Admin
Viestit: 3187
Liittynyt: 24 Loka 2008 23:36
Paikkakunta: Ii
Viesti:

Re: Olemmeko umpikujassa? Kirjoituksia vuodelta 2008

ViestiKirjoittaja Saaristolainen » 12 Touko 2014 13:27

Tri Timo kirjoitti 05.11.2008:

Kolmas tasavallan kruununjalokivi, DEHKO

"" DEHKO on diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma, jolle perustuu diabeteksen hoidon järjestäminen Suomessa vuosina 2000-2010 (Diabetesliitto 2000). DEHKOn koordinoijana toimii Diabetesliitto. Ohjelmaa toteutetaan yhteistyössä terveydenhuollon päättäjien ja toimijoiden kanssa. Myös Suomen Sydänliitto on tärkeä yhteistyökumppani. Ohjelman päätavoite on tyypin 2 diabeteksen järjestelmällinen ehkäisy. Tavoitteena on myös sopia toimenpiteistä, joilla voidaan vähentää tyypin 2 diabeetikoiden vaaraa sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. ""

Lainaus on suoraa Kansanterveyslaitoksen tiedottamista. Pääjohtaja Pekka Puska johtaa suoraan tai hallituksen puheenjohtajana (ml. Valtion Ravitsemusneuvottelukunta) kaikkia käytännön toimintoja.

"" DEHKOn päätavoitteen mukainen tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelma (Diabetesliitto 2003) on käynnistynyt keväällä 2003 ensimmäisenä valtakunnallisena hankkeena koko maailmassa. Sen pohjana on edellä kuvatusta DPS-tutkimuksesta saadut tulokset (Tuomilehto ym. 2001). ""

Ohjelman pääideologi on Kansanterveyslaitoksen professori Jaakko Tuomilehto. Suomalaisen Diabeteksen Ehkäisytutkimuksen (fDPS) (ks. ylempänä) kohdalla Tuomilehdolla oli sama tehtävä.

"" Ohjelma sisältää kolme samanaikaisesti toteutettavaa strategiaa:

- Väestöstrategia, joka pyrkii edistämään koko väestön terveyttä ravitsemuksen ja liikunnan keinoin.
- Korkean riskin strategiassa on tarkoitus löytää ne henkilöt, joilla on keskimääräistä suurempi riski sairastua tyypin 2 diabetekseen...
- Varhaisen diagnoosin ja hoidon strategia kohdistuu vastasairastuneisiin tyypin 2 diabeetikoihin. "

" Toiminta alkoi vuonna 2003 neljässä sairaanhoitopiirissä: Etel?-Pohjanmaalla, Keski-Suomessa, Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. ""

Yllä oleva pyrkii esittelemään pähkinänkuoressa (puutteineenkin) DEHKOA.
Voidaan todeta, että sen tavoitteet on asetettu korkealle. Arkipäivän työtä tekee iso organisaatio osin täyspäiväisesti ja osin muun työn ohessa.
Tuotettu "paperisaaste" eri muotoisina raportteina, ohjeistuksina ja kohderyhmien koulutusmateriaalina on kunnioitettava.

Arviointia:
Kuluneet kahdeksan projektivuotta sallii jo alustavia arviointeja:

1. Koko tänä aikana lihavuusepidemia on jatkanut kasvuaan ilman näkyvää merkkiä laantumisesta - päinvastoin kiihtyen.
2. Tyypin 2 diabeteksen vuotuinen lisääntyminen arvioidaan tasaiseksi 5-7 prosentiksi (7% lähellä todennäköistä).
3. Puolet diabeetikoista ei tiedä sitä sairastavansa.
4. Saman aineenvaihduntahäiriön aiheuttama sairausryhmä, sydän- ja verisuonitaudit jatkaa kasvuaan (sydän- ja aivohalvaukset).
5. DEHKO-tavoitteen sairausryhmän aiheuttamat kustannukset jatkavat kasvua keskeytymättä ja taukoamatta.
...

Miksi näin?

Keskeinen tavoite on ollut vallitseviin suomalaisiin elämäntapoihin vaikuttaminen.
- Liikunna vähäisyyttä moititaan. Elämäntilanteeseeni liittyen havainnoin tätä eri puolilla Eurooppaa. Suomalaiset moitteesta huolimatta ovat tässäkin tunnollisia.
- Ravitsemus on ymmärretty väärin, [b]"oikeita" ohjeita ei noudateta.
Kaikkiin kolmeen tasavallan "kruununjalokiveen" liittyy samat yhtenäiset ravitsemusohjeet sekä terveille että sairaille. Niiden perillemeno on varmistettu todella mittavalla tiedottamisella. Onko kansa tyhmää? Ei varmasti. Jokin suuri virhe liittyy siihen, että lihotaan, kun ei hallita nälän tunnetta. Tätä virhettä ei hallita edes lääkkeillä. Toinen toisensa jälkeen ne poistuvat (poistetaan) markkinoilta. Odotan viimeisen vielä jäljellä olevan (orlistaatti / Xenical) poistumista. Rasvan imeytymistä ehkäisevä vaikutus häiritsee paitsi rasvaliukoisten mikroravinteiden imeytymistä myös "hyvien" rasvojen imeytymistä. Näiden vähään saantiin on jo kiinnitetty huomiota.

"Kruununjalokivien" ravitsemussuositukset ovat hyvin samat, joilla professori Ancel Keys vakuutti Yhdysvaltojen hallituksen 1950-luvulla. Ne ovat siirtyneet tähän päivään 1986 -96 virallisten ravitsemussuositusten kautta. Vaihtoehtoja ei ole.
Olemme kokeneet saman Suomen lähihistoriassa. Tärkeitä yhteiskunnan toimintoja on muutettu radikaalisti politiikan keinoin, esimerkkeinä terveydenhuolto, koululaitos jne. Vasta, kun tilanne on vakiinnutettu horjumattomaksi, vähäisiä vaihtoehtoja on sallittu kokeilumielessä. Viime vuosikymmenellä kehitys on kääntynyt tarpeen vaatimana paluusuuntaiseksi. Se on johtanut eliittikouluihin ja yksityisen terveydenhuollon kovaan kasvuun.
Kansalla on edustajansa. Ollaanko siellä kehityksestä selvillä? Ainakin nykyinen sosiaali- ja terveysministeri vaatii keinoilta "vaikuttavuutta". Tyydyttääkö nykytilanne? Vakuuttavilla "asiantuntijalausunnoilla" voi hämätä pitkään. Väärillä perusteilla lepäävä vaihtoehdoton "tieteelliseen näyttöön" perustuva ohjeistus ja hoito voi saada aikaan uskomattomia vahinkoja. Tämä näkyy jo.
Syöminen "Väärän tiedon puusta" on jo kostautunut Suomen Aatamille raskaasti.

Avatar
Saaristolainen
Site Admin
Viestit: 3187
Liittynyt: 24 Loka 2008 23:36
Paikkakunta: Ii
Viesti:

Re: Olemmeko umpikujassa? Kirjoituksia vuodelta 2008

ViestiKirjoittaja Saaristolainen » 12 Touko 2014 13:32

Tri Timo kirjoitti 05.11.2008:

Koko totuus ei selviä ollenkaan näin pienillä epäilyillä.
Taustat ovat todella vaikuttavat ja syvällä historiassa, siihen nojaavassa koulutuksessa ja arkipäivän käytännöissä.
Tutkimus ja projektit elävät omaa intensiivistä elämäänsä. Vaihtoehtoja ei suvaita tai anneta mahdollisuuksia.
Diabeetikko tai sepelvaltimotautinen elää omaa elämäänsä.
Samoin horjuu toispuolihalvautunut keskittyneesti omalla tiellänsä.
Kaikki ovat omaan ongelmaansa tarrautuneita, ei kohdata.
Ei kaikkia voida lahjoa. Mutta, kuinka kauan voidaan parhaansa yrittävää henkilökuntaa motivoida?

Avatar
Saaristolainen
Site Admin
Viestit: 3187
Liittynyt: 24 Loka 2008 23:36
Paikkakunta: Ii
Viesti:

Re: Olemmeko umpikujassa? Kirjoituksia vuodelta 2008

ViestiKirjoittaja Saaristolainen » 12 Touko 2014 13:48

Tri Timo kirjoitti 12.11.2008:

Oikeastaan "Olemmeko umpikujassa?"-pohdintoja pitäisi tarkastella vielä aivan viime aikojen kehityksen valossa.
Turha enää toistaa, minkä kokoluokan ongelmien kanssa olemme tekemisissä suurimpien ja uhkaavimpien kansantautiemme kanssa. Ne voidaan lukea aiemmista pohdinnoista. Sama koskee sitä työtä, mitä on tehty tilanteen korjaamiseksi kohta neljän vuosikymmenen ajan. Tulosta en kutsu mennestyksesi vaan fiaskoksi.

Nimimerkki Stabiilin aikaisemman lääkekommentin täydennykseksi lainaan Lääkärilehden tietoa : "Biolääkkeistä yllättävän paljon haittavaikutuksia".

"" Joka neljäs biologinen lääke on yllättänyt vakavilla haittavaikutuksilla neljän vuoden kuluessa siitä, kun valmiste on hyväksytty käyttöön.

Nyt tehdyssä selvityksessä oli mukana 174 biolääkettä, jotka hyväksyttiin EU-maihin tai Yhdysvaltoihin vuosina 1998-2007. Näistä 41 lääkkeeseen jouduttiin liittämään usein haittavaikutusvaroituksia. Yleisimmin syynä oli infektioihin johtanut ei-toivottu vaikutus immuunisysteemiin.

Joskus turvallisuusongelman havaitsemiseen ja varmentamiseen tarvittiin huomattavan pitkä hoidollinen käyttö ja markkinoilla olo. Esimerkiksi artriitti- ja psoriaasilääke etanersepti (Enbrel, Wyeth) hyväksyttiin käyttöön vuonna 1998, ja laatikoitu varoitus vaarallisista infektioista liitettiin lääkkeen selosteeseen vasta tänä vuonna. ""

Totta kai uusia lääkkeitä tarvitaan ja kehitetään tulevaisuudessakin. Pidän kuitenkin jokseenkin lapsellisena vallitsevaa medikalisaation kaikkivoipaisuutta. Elintapasairaudet tulevat vääristä elintavoista. Lääkkeiden sijasta ainoa ratkaisu on oikea elintapaneuvonta. Lääkkeet ovat hyviä toissijaisina. Tuloksista pääteltynä emme tätä ole osanneet.

Itse asiassa punaisena lankana kaikessa kuvaamassani, mitä on tapahtunut ja tapahtumassa toisen maailmansodan jälkeen, on kiire tuottaa ja levittää jotakin, jota olemme pystyneet teknologiallamme aikaansaamaan. Se liittyi ravintotuotannon massoittamiseen ja markkinointiin terveysperusteisesti. Tässä terveysuskossa elämme edelleen.
Nykyaika on tuonut hiotut tekniikat. Halvasta raaka-aineesta saadaan kallis myyntituote, kun siihen liitetään epiteetti "terveysvaikutteinen". Paras paikka tämän arvioimiseksi on iso supermarketti hyllyineen.
Surullisia yksityiskohtia oli sinänsä varmasti hyvän maitotuotteen vieminen kehitysmaihin, jossa se pilattiin huonoilla laimennusvesillä. Turvallinen rintaruokinta loppui ja sylivauvoja kuoli epähygienisten valmistusmenetelmien aiheuttamiin infektioihin.
Jo parin vuosikymmenen ajan on suuntauksena ollut patentoida mm viljan tai muun maataloustuotteen siemenet. Malliksi on ollut muutoksia tuotteessa, jotta patentin kirjain täyttyy. Luohan tämä tietenkin riippuvuutta ja korottaa hintaa.
Suomessa viime kesänä TV esitti ohjelmaa oikein huonoon katseluaikaan puolen yön jälkeen. Siinä ranskalaisin voimin tarkasteltiin niitä ongelmia, joita tuotantokasvin geenimuuntelu ja siemenistä riippuvuus oli saanut aikaan (Monsanto - outoa agrobisnestä). Kyseessä oli maissin ja soijapavun muodot, jotka kestivät tunnettua rikkaruohomyrkkyä (glyfosaatti/Roundup, saman konsernin tuote). Siinä kuristusotteessa näytti kaikilla menevän huonosti tai erittäin huonosti (globaalisti) lukuun ottamatta patentteja hallitsevaa yritystä (Monsanto) ja sen väkivahvaa lakimieskaartia.
Hieman heräämistä näyttää tapahtuvan siinä ravitsemuksen ylivoimaisessa rimanalituksessa, jota ylläpitävät erittäin mahtavat (roskaruoka)ketjut. Toimittaja oli lyhyessä testissä päästä hengestään. Tietenkään kukaan isokenkäinen ketjun isäntä ei ilmestynyt paikalle (ei myöskään Monsantossa). Asia näyttää etenevän tunnetun tupakkalakimiehen voimin, jolla on ollut menestystä juuri tupakkaoikeudenkäynneissä. Olisiko odotettavissa parempaa kehitystä?
Kuvaamani saalistuksen kantava voima on kassavirran maksimoiminen. Pidetään kuitenkin huolta, että lakia ei selvästi rikota ja terveysmääräyksiä noudatetaan. Kukaan ei pääse kiinni virheisiin tai oikeudenkäynnit vesittyvät. Kassavirrat pujottelevat sujuvasti minkä hyvänsä lainsäädännön mutkissa. Lobbauksen ja rahan valta on mahtava.
Nythän törmätäänkin siihen viimeiseen kehitysvaiheeseen. Kapitalistinen talous (taidan itsekin olla verimusta sellainen) joutuu kansallistamaan entisten kumousoppien tavoin, jotta edes jonkinlainen talousjärjestys kestäisi hengissä. Taannoin jo vilahti ravinteiden hintakriisi, joka teki syömisen tarpeettomaksi suurille joukoille. Hinna nousivat öljytuotteiden tavoin markkinavoimien toimesta pätevien selitysten saattelemina.
Tässä kurimuksessa olemme pyörineet kuluneet neljä vuosikymmentä. Olisiko aika kysyä joko tiedon tai ymmärtämättömyyden perään?
Koko tänä aikana Kansanterveyslaitos on kantanut huolta kansamme terveydestä. Nykyinen pääjohtaja, professori Pekka Puska on ollut laitoksessa hyvin vaikutusvaltaisessa asemassa päätöksiä tekemässä, ohjaamassa tutkimuksia ja valistamassa kansan mielipiteen sellaiseksi, mikä se nyt on kaikkine uskomuksineen.
Onnistumisiksi lasken tupakoinnin tehokkaan vastustamisen kansainvälisine kongresseineen. Tästä kunniasta antaisin suuren osan sitkeälle professori Matti Rimpelälle. Hän on myös jaksanut saarnata koululaistemme romutetun terveydenhuollon palauttamisen puolesta.
Viime kesäinen mailmanlaajuinen diabeteskongressi ei vakuuttanut. Siltä en odota tuloksia.
Yhdistettu Kansanterveyslaitos ja Stakes alkaa kohta vaalia terveyttämme. Sille etsitään ylintä johtoa. Vieläkö luottamus riittää entisillä johto/mahtihenkilöillä vai onko eväät syöty?

Avatar
Saaristolainen
Site Admin
Viestit: 3187
Liittynyt: 24 Loka 2008 23:36
Paikkakunta: Ii
Viesti:

Re: Olemmeko umpikujassa? Kirjoituksia vuodelta 2008

ViestiKirjoittaja Saaristolainen » 12 Touko 2014 13:57

Tri Timo kirjoitti 14.11.2008:

Hyvää maailman diabetespäivän ehtoota!
Toivotuksen vastaanottajia kerrotaan olevan aika monia - 250 miljoonaa, kolmanneksen vähemmän kuin EU:ssa väkeä.
Parin vuosikymmen kuluttua tuplat. Miljardiin ei ole pitkä loikka.
Ennusteisiin tottuneena uskon luvatun jäävän alle toteutuneen.
Pankkiirin laskutikulla voisi ennustaminen toteutua meillä nykyohjeistuksen vallitessa:
Olevat II diabeetikot (500.000), Korko% (korkoa korolle) 7, juoksuaika vähän tinkien 20 v. Mitähän tekisi?
Havainto on positiivinen: tauti lisääntyy!
Vuoden takainen tieto oli negatiivinen: Tyypin 2 diabetes tappaa maailmassa enemmän kuin AIDS ja Malaria yhteensä.

Avatar
Saaristolainen
Site Admin
Viestit: 3187
Liittynyt: 24 Loka 2008 23:36
Paikkakunta: Ii
Viesti:

Re: Olemmeko umpikujassa? Kirjoituksia vuodelta 2008

ViestiKirjoittaja Saaristolainen » 12 Touko 2014 14:04

Tri Timo kirjoitti 20.11.2008:

Kai Stabiili musiikkimiehenä tunnet tämän kupletin juonen?
Piiri pieni pyörii... Kovin on pieni piiri - yksi ihminen!
Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja on hallituksen puheenjohtaja kaikissa niissä organisaatioissa, jotka toteuttavat luodun ravitsemususkomuksen.
Tätä ja sen julkista rummuttamista on harjoitettu kaikilla julkaisun ja aivopesun keinoilla lähes neljä vuosikymmentä. Perille on mennyt.
Tutkimuksen ja ajatuksen vapaus tulisi jo vihdoin taata kohtalokkaiden kansansairauksien lisääntymisen katkaisemiseksi ja kääntämiseksi laskuun.
Tästä meidän uudet Nokiat!

_________________
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.

Avatar
Saaristolainen
Site Admin
Viestit: 3187
Liittynyt: 24 Loka 2008 23:36
Paikkakunta: Ii
Viesti:

Re: Olemmeko umpikujassa? Kirjoituksia vuodelta 2008

ViestiKirjoittaja Saaristolainen » 12 Touko 2014 14:16

Tri Timo kirjoitti 28.11.2008:

Joskus pitäisi pohtia omia ja kanssaihmisten valintoja niihin kulisseihin sovittaen, joissa elämme.
Tänä päivänä elämme kapitalismin kriisiä.
Talouskäsityksenä kapitalismi (ei ole kirosana!) jäi elämään omaa voittajan elämäänsä, kun vajaat pari vuosikymmentä sitten kilpailevat vallankumousopit nääntyivät omiin virheisiinsä. Kuuba vielä sinnittelee muiden tuella. Venetsuelan Hugo Chavez sosialisoi öljynsä turvin ja suuri Kiina on kommunistien johtama kapitalistinen maa.
Kehittyneen tekniikan sallima globaali-talous on nopeuttanut reaaliaikaista tilinpitopohjaista kvarttaalitaloutta joidenkin mielestä vastuuttoman nopeaksi ja inhimillisyydestä erkaantuneeksi.
Olisiko tällä kehityksellä mitään tekemistä kansalaisten yleisen terveyskehityksen kanssa? Itse vastaan myöntävästi.
Kassavirta on yksi menestystekijä.
Kuluihin nähden muhkea kassavirta tyydyttää yrityksen tärkeimmän tavoitteen eli osakkaiden vaatimuksen, osingon tarpeen. Sen lisäksi se tietenkin mahdollistaa yrityksen kannattavan kasvun. Tällä ymmärrän firman kaikinpuolista mölvistymistä.
Ihminen elää leivästä - sanotaan.
Sanotaan siinä muutakin. Leipä käsitetään aika laajasti.
Tavallinen ihminen hakee leipänsä marketista (ennen sanottiin kaupasta). Jokapäiväisellä leivällä on hirvittävä määrä tuotenimikkeitä. Kohtuumarketissa niitä voi olla 20.000. Kaikkiin liitty kassavirta ja sen kasvuvaatimus. Muuten tulee noutaja.
Kassavirta on sitä parempi, mitä enemmän tuotteita tehdään samasta raaka-ainemäärästä. Hyvä perustuotannon ja jatkojalostuksen yhteispeli (yhteinen omistuspohja) kasvattaa kassavirtoja. Kaikkeen tähän liittyy tuotanto, kuljetus, myynti ja markkinointi, talouselämä yleensä ja terveyskin. Sanoihin on opittu lisäämään osa politiikka ja siitä sopiminen yleensä aika pienen porukan voimin. Toki demokratia toimii.
Mikä on sitten leivän ostajan rooli?
Olen katsellut touhua ja sen kehittymistä jo aika pitkään. Esittämäni kysymys kuuluu: Onko ostajaa varten se koko muu porukka, joka ne marketin hyllyt täyttää ja pitää täysinä? Vai onko ostaja sitä porukkaa varten? Luulen keksineeni vastauksen ja elän sen mukaan.
Kassavirralla on eräs mielenkiintoinen piirre.
Kun kehittynyt yhteiskunta nojautuu lakeihin, asetuksiin ja muihin ohjeistuksiin, kassavirralla on hieno kyky puikkelehtia näiden lomassa. On alkanut tuntumaan, ettei niin väliä, miten kassavirtaa kasvatetaan, kunhan ei törmäillä. Sellainen sattui eräälle suurelle maidonjalostajalle vastikään. Markkinointitoimen (kehumisosasto) sananvalinta johti EU-kärhämään. Tässä tapauksessa saattoi lapsi lentää pesuveden myötä, mutta pykäliin törmättiin ja se osoitettiin.
Meillä terveellisen ravitsemuksen tietää Kansanterveyslaitos, sen määrittää USA-ohjeistuksella Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja tulkitsee Diabetes- ja Sydäntautiliitot. Kun markkinointiosasto tietää vaalia sananvalinnassa näiden ohjeistuksia, kenttä on temmellykselle vapaa. Todellisuudessa kukaan ei vastaa siitä, että kansa lihoo ja sairastuu. On hyvä syyllistää kansa liian rasvan syöjäksi ja liikkumattomaksi.
Olen kallistunut ajattelemaan, että kapitalismikin voi hajota.
Mitä sitten tapahtuu? Ajattelen myös että säilyäkseen ja kehittyäkseen kapitalismi tarvitsee saalistamisen sijasta paljon enemmän vastuuta - ei vain osakkaista. Kapitalismin "vastuun filosofian" on kehityttävä sen hengissä säilymisen ehtona.


Koko ketju on luettavissa täällä:
viewtopic.php?f=31&t=1665

Avatar
Saaristolainen
Site Admin
Viestit: 3187
Liittynyt: 24 Loka 2008 23:36
Paikkakunta: Ii
Viesti:

Re: Olemmeko umpikujassa? Kirjoituksia vuodelta 2008

ViestiKirjoittaja Saaristolainen » 12 Touko 2014 17:54

Tri Timo kirjoitti 31.10.2008:

Lisää taustoja "Olemmeko umpikujassa?".
Professori Ancel Keysin johtamana käynnistyi 1958 sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden määrittämiseksi "seitsemän maan tutkimus" (The Seven Countries Study). 12763 miestä (miesten tauti) kokonaisuudessaan käsittänyt tutkimusjoukko jakautui 16 ryhmään (kohorttiin). Suomea edusti tässä kansainvälisessä potilasaineistossa kaksi runsaan 800 miehen ryhmää edustaen itä- ja länsisuomalaisia tutkittavia. Tutkittavien ikä asettui haarukkaan 40-59 v. tutkimusta aloitettaessa.
Myöhemmin (1995 paikkeilla) samasta aineistosta tutkittiin myös aivohalvauksen riskitekijöitä. Sen tulosten soveltajana Suomi oli eturivissä. Ensimmäisten joukossa meillä alettin korkean verenpaineen tehokas hoito senaikaisilla menetelmillä.
Sydän- ja verisuonitautieten riskitekijöiksi erilaisilla painoarvoilla tunnistettiin: ikä, systolinen (mittauksen korkeampi) verenpaine, veren kolesteroli (seerumin "kolesterolirasvat"), tupakka ja painoindeksilläkin oli merkitystä. Mistään en ole havainnut, että sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä olisi kartoitettu. Samoin en tiedä, kuinka tarkasti eri riskitekijöiden kasautumista yksilötasolla selvitettiin.
Tarkastelen näitä asioita siis jokseenkin täydellisena epidemiologian analfabeetikkona.
Kaikesta huolimatta en voi välttyä ajatukselta, että riskitekijöiden luettelo kuvaa epätäydellisesti sitä oireluetteloa, joka nyt tunnetaan metabolisena oireyhtymänä. Tupakointi on jo pitkään tulkittu itsenäiseksi riskitekijäksi.
Tänä päivänä metabolisen oireyhtymän luonnehtimiseen käytetään ainakin kuutta hieman toisistaan poikkeavaa määritelmää.
WHO:n määritelmä asettaa raja-arvoja veren glukoosiarvoille, alarajan HDL-kolesterolille ("hyvä kolesteroli"), triglyserideille ylärajan, painoindeksin ylärajan ja verenpaineen ylärajan.
Vaikka tarkat havainnoitsijat jo 1700-luvulla osasivat yhdistää ruumiinavauslöydöksistä sisälmysrasvan merkityksen sairaalloisuuteen, vasta ruotsalainen Kylin 1923 määritteli sen jokseenkin nykyaikaiseen muotoon. 1988 Banting-kunnialuennon yhteydessä professori G. Reaven nimesi sen Syndroma X:ksi. Tällä hän tarkoitti ryhmää riskitekijöitä, jotka aiheuttavat sokeritautia ja sydän- ja verisuonitauteja. Oireiston syntymekanismi on edelleen juuriaan myöten selvittämättä. Maailman Terveysjärjestö (WHO) suositti 1998 metabolisen oireyhtymän paikalle "insuliiniresistenssi-syndroomaa".
Lähestytään jo kovaa vauhtia nykyaikaista käsitemaailmaa.

Mitä muuta tapahtui noina Toisen Maailmansodan jälkivuosina?
Terveydenhuolto oli tietenkin ylikuormitettu sodan vammauttamista henkilöistä ympäri maailman.
Alkoi myös miekkojen takominen auroiksi. USA oli työntänyt suunnattomat määrät panssarikalustoa, raskasta sotakalustoa yleensä, sotanäyttämöille. Työstökoneille ja työntekijöille piti löytää uutta järkevää tehtävää.
Maatalouden yleistyökalu traktori oli kehittynyt Helsingin Olympialaisiin (1952) mennessä jokseenkin nykyiseen muotoonsa. Tekniikka integroi voimakoneen ja maataloustyökalun ns kolmipistekiinnityksellä ja hydrauliikalla. Tehtiinhän näihin aikoihin Jyväskylän Tourulassa piikkilangan kiristäjäksi nimettyä maatalouden yleistraktoria.
Voimaa puhkuvat maatalouskoneet muokkasivat valtavat peltoalat, joiden sato korjattiin monet aikaisemmat työvaiheet yhdistävällä leikkuupuimurilla. Lannoitus ja tautien torjunta seurasivat luonnollisina tarpeina teollistuvaa maataloutta. USA:n Maatalouministeriö oli hyvin aktiivinen markkinoija. Jalkoihin jäivät tieteelliset näytöt terveyshaitoista siirryttäessä suosittamaan vahvasti hiilihydraatti- ja kasviöljyvoittoista ravitsemusta. On nöyttöä asiantuntijoiden suositusten kylmästä nihiloinnista. Ylijäämäkansa pakeni kaupunkeihin ja Suomestakin Ruotsiin.
Pellot tuottivat enenevästi paitsi viljaa myös öljykasveja, joita varten kehittyi jatkojalostus. Tärkeä aikaisempi maatalouden oheistuotanto, karjatalous jäi auttamatta automatisaatiosta paitsi edes jonkinlaisen yksilöllisen eläinhoidon vaatimuksen vuoksi. Viljan ja öljykasvien massatuotanto pääomituksineen eteni hurjasti nopeammin.
Räpeltämistä automatisoinnin osalta on ollut myös kasvisten ja vihannesten viljely. Maallakin se on ollut lähinnä talokohtaista keittiöpuutarha-askartelua. Ei "rehut" oikein miehiselle lautaselle sopineetkaan.

Miten sopeutti ajatuksensa ja väittämänsä professori Ancel Keys?
Jo 1950-luvulla hänen teoriakseen muodostui, että suurin syypää kasvaviin sydän- ja verisuonitautilukuihin oli tyydyttynyt eläinrasva ja sen veren kolesterolia lisäävä vaikutus.
Tämä linjaus onkin kulkenut 1960-luvusta lähtien tähän päivään saakka sydän- ja verisuonitautien ehkäisyn punaisena lankana. Länsimainen ja myös suomalainen terveys- ja ravitsemusvalistus on perustunut tähän ajatukseen.
Tätä puoltavaa tutkimustietoa sanotaan olevan "suunnattomasti". Tuskin uskonsotia on käyty yhtä suurella vakaumuksella kuin Ancel Keysin teoriaa on puollettu.
Mittavia uusia tutkimusaloja on luotu, niistä yhtenä ravitsemustutkimus. Sen koulutettu maisterikunta pitää ruokakuria. Ravitsemustutkimuksen käyttämät menetelmät ovat itseäni arveluttaneet. Kaikkein kokeneimpien tutkijoiden sanomaa ei kuunnella. Aiemmin mainitsin jo Harvardin Walter Willetin.
Ristiriitaisuus hämmentää. Yksinäisenä saarekkeena Ruotsin tilanne on muuttunut viime vuoden kuluessa ratkaisevasti. Vuoden vaihteessa myös ravitsemussuositusten kotimaassa, USA:ssa tapahtui kantojen lientymistä sairastuneille suositetun ravitsemuksen periaatteissa.
Samanaikaisesti, kun pohdimme vallitsevaa umpikujaa, muut ravitsemuksen menetelmät näyttävät puhuttavan. On vahvistumassa näkökanta, joka katsoo rasvojen olevan toisarvoinen tekijä lihavuuden ja sydän- ja verisuonitautien synnyssä. Elimistöä ja eniten maksaa kuormittaa päivittäinen ylirunsaaksi suositettu sokeristuvien hiilihydraatien määrä johtaen lopulta maksan insuliiniresistenssin syntyyn, rasvoittumiseen ja jopa viisinkertaiseksi kohonneeseen kolesterolirasvojen tuotantoon. Verenkierrossa nämä rasvat sitten vuosien saatossa aiheuttavat vahinkoa. Tämä ajatus täsmää yhteen Ancel Keysin esittämän kanssa. Sen sijaan, että kysymyksessä olisi tyydyttynyt eläinrasva, syytä haetaan kiihtyvästi sokeristuvista hiilihydraateista. Osoittaisiko sana sokeritauti suuntaa?

Avatar
Saaristolainen
Site Admin
Viestit: 3187
Liittynyt: 24 Loka 2008 23:36
Paikkakunta: Ii
Viesti:

Re: Olemmeko umpikujassa? Kirjoituksia vuodelta 2008

ViestiKirjoittaja Saaristolainen » 12 Touko 2014 18:01

Nyt on kaikki tri Timon kirjoitukset kopioitu tänne ja siistitty myös alkuperäiseen ketjuun.


Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija

cron