ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 30 Syys 2014 15:37
Taas on lääkkeetön kontrolliväli venähtänyt. Syy on oma-mittarin (HemoCue) kalibroinnin odottelu. Nyt testatulla laitteella ja kunnon hh-repsuilujen jälkeen (tarkoituksella) olen mittaillut seuraavaa, kun lääkkeettömystesti on kestänyt yli neljä kuukautta:
HbA1c, neljän mittauksen keskiarvo: 6,1 %.
Tähän sisältyy parin viimeisen viikon aikana kokeiluja
1. Täysrukiinen varrasleipä 1. iltapala (3 kpl -> paastosokeri 6.3 mmol/l.) 2. iltapala (jäljelläolevat 2 kpl -> paastosokeri 8.6 mmol/l).
2. Puolikas pikkupatonki (puolivalmiste) kruusauksineen (viilteissä voita ja valkosipulia ja leivinuunissa kypsytetty) -> paastosokeri 7.6 mmol/l.
Tiedän, että jos ruokailukäytäntöni noudattaisi yleisiä suosituksia (Diabetesliitto ry), olisin parin viikon sisällä osastolla tasaamassa sokeriarvoja ja todennäköisesti "happoja" insuliinin voimin. Demonisoimatta insuliinia, en sitä valitse.
Jatkan lääkkeetöntä elämistä. Raportoin tapahtumista ajoittain.
Noudattamani hh-rajoitteinen ruokavalio yksilötasolle sovitettuna on erinomainen vaihtoehto (ja kyllä itsenikin pitäisi noudattaa ilman turhia "kokeiluja").
Kun otetaan huomioon se valtava suomalaisten metformiinin (esim. Metforem) käyttäjien joukko (ensisijainen lääkitys ehkäisyyn, prediabeteksen ja diabeteksen hoitoon) vaatimaton vaikutus ruokavalion lisänä on sekä yllätys että pettymys.
Pieni bonuskin palkintona: Vajaan kahden vuosikymmenen T2D:n jälkeen kaulavaltimot ja suuret suonet ovat avoimet. Rasvamaksaa en sairasta. Nelisen vuotta sitten havaittu aorttaläpän ahtauma on seurannassa muuttumaton ja noudattamaani elämäntapaan vaikuttamaton.
(PS. Aorttastenoosista on kehittymässä iso väestötason ongelma. Tutkitusti sen kehittymistä ei estä / hidasta esimerkiksi statiini-lääkitys. Lisääntymisen syys on avoin. Tässä yhteydessä on usein mainittu kasviperäisten "statiinien" mahdollinen osuus.)
Eipä se sokeri (edes rukiin muodossa) ole mikään maittavan ruuan edellytys (joskin koukuttaa). Luonnollisella rasvalla ruuan maku ja maittavuus on tehty koko historian ajan.
Lopuksi: Insuliiniresistenssi silloin, kun on puhjennut, on iso riesa.
Insuliiniresistenssin olemukseen kuuluu muiden haittojen lisäksi veren sokeritasapainon heittely (labiilisuus).
Insuliiniresistenssi on hallittavissa parhaiten harkitulla ravitsemuksella.
Oikealla ravitsemuksella insuliiniresistenssi ei häiritse liikuntaharrastusta.
Insuliiniresistenssin haitat eivät ole hoidettavissa tunnetuilla lääkkeillä.
Kaikki tilastot osoittavat, että emme ole vielä oppineet hallitsemaan insuliiniresistenssin kehittymistä kansanterveyden tasolla sen paremmin lääkityksin kuin ravitsemusohjein. Siksi liikunta on nostettu paremman puutteessa terveyden epäjumalaksi.
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.