NÄHTYÄ JA KUULTUA VUONNA 2013

[Timo Kuusela]

Linkitän vielä havainnollisen LDL-"kolesterolihiukkasen" hahmotelman, jonka J.L. minulle toimitti.
Verenkierrossa ongelmitta liikkuva pallukka koostuu yksikerroksisesta fosfolipidi "kuoresta", jossa on kolesterolimolekyylejä mm "vesitiiviyden" takaamiseksi. Pallukan sisällä (kyytiläisinä) on veteen liukenemattomia triglyseridi-molekylejä (kolmirasvoja) ja kolesteroli-estereitä (yhdisteitä). Nämä siis pitää kuljettaa jollakin tavalla vetisessä ympäristössä itsessään veteen liukenemattomina. Mahtava jakelukeksintö, jonka luonto on kehitellyt ihan itse.
Pallukkaa "pitää koossa" vyö, joka on keskustelun alla oleva Apolipoproteini (eri tyyppejä ks. Tolosen suomenkielinen esitys yllä).
Maksa tunnistaa Apo-"vyön" ja tempaisee siitä enemmän tai vähemmän lastistaan (jakanut kudoksille) tyhjentyneen pallukan pois verenkierrosta uusiokäyttöön. Maksa tunnistaa huonosti muttuneita (pieniä, tiiviitä, hapettuneita) LDL-hiukkasia. Ne säilyvät pitkään verenkierrossa ja voivat kulkeutua valtimon sisäkalvon alle "pahantekoon".
Huom tässä kuvataan sitä "pahaa" LDL-hiukkasta. "Paha"-käsite on vähän ymmärtämättömän selitys, kun näitä LDL-hiukkasia on sekä "pahoja" että täysin vaarattomia. Edelleen jotkut pyrkivät väittämään, että etenkin "pahat" tulisivat "kovan ja tappavan" eläinrasvan käytön seurauksena. Monet jo uskovat syyllisten löytyvän hiilihydraattien joukosta!

http://media-3.web.britannica.com/eb-me ... 5B01D0.jpg
Cutaway view of a low-density lipoprotein (LDL) complex
The LDL complex is essentially a droplet of triacylglycerols and cholesteryl esters encased in a sphere made up of phospholipid, free cholesterol, and protein molecules known as apoprotein B-100 (ApoB-100). The LDL complex is the principal vehicle for delivering cholesterol to body tissues through the blood.

Credit: Encyclopædia Britannica, Inc.

[Timo Kuusela]

Sivistävää luettavaa:

Tuore väitöskirja, Syväranta Suvi

https://helda.helsinki.fi/bitstream/han ... sequence=1

Ikääntymiseen liittyy kaikenlaisia ongelmia. Kun onnistuu välttämään vaikkapa sydäninfarktin aiheuttaman äkkikuoleman ja vuosia kertyy, seuraavassa vaiheessa kuvaan astuu sydänläppien rappeutumiset aorttaläppään painottuen.
Penisilliinin siunauksiin liittyi ns reumakuumeen ehkäisy. Jo pienillä lapsilla saattoi esiintyä etenevää sydänläppätautia, joka johti kuolemaan. Erityisen havahduttavaa jollei vihaakin nostattavaa oli joko välinpitämättömien tai hoidollisesti poikkeavasti suuntautuneiden vanhempien penisilliinihoidon kieltäminen ja sitten lopulta voimakkaasti oireilevan loppuhetkiään elävän lapsensa hoitoon toimittaminen aikana, jolloin pelastavaa hoitoa ei ollut.
Ajat ovat onneksi muuttuneet kuluneiden viidenkin vuosikymmenen aikana.

Suosittelen tutustumaan tuoreeseen väitöskirjaan. Pelkästään suomen kieltä taitava lukija pääsee auttavasti mukaan suomenkielisen lyhennelmän avulla. Koko tekstin lukijalle avautuu paitsi lääketieteen rajallinen ymmärtäminen tämänkin taudin osalta myös ilahduttavat hoitomahdollisuudet.

[Timo Kuusela]

Kannattaako diabeteksen hoito (sekä T1D että T2D)?

Suomessa on sydän- verisuonitauteja (SV-taudit) sairastavia enemmän kuin milloinkaan (kansan ikääntyminen ei ole ainoa syy).
Varsinkin tyypin 2 diabetes-luvut ovat olleet tasaisessa kasvussa vuosikymmeniä ja tautia todetaan aina nuoremmilla ylipainoon liittyen. Ylipainon lisääntymisen sanotaan kyllä tyrehtyneen (THL).

Sekä SV-taudit että T2D ovat pitkän sairauskehityksen päätetapahtumia. Niiden havaitsemisen aikaan ollaan edetty pitkälle metabolisena oireyhtymänä (MetS) tunnetun oiresikermän haittojen toteutumisessa.
SV-oireilu vaatii voimakkaita suonimuutoksia, sepelvaltimotaudissa 80% ahtautumista. Ollaan siis pitkällä taudin kehityksessä ennen "rinnan puristusta" tms.
T2D on oireettomana vieläkin vaikeammin maallikon havaittavissa.
Sairauskierteessä olevat "monivaivaiset" ovat suuri perusterveydenhuollon haaste, ärsyttäväkin. Ärsyttävä siitä syystä, että "hankalat hoidettavat" eivät liiku tarpeeksi tai syö oikein.

Ollaanko valituissa hoitostrategioissa onnistuttu Suomessa tai laajemminkin maailmassa? Oman arvioni mukaan ei / huonosti.

Mitä pitäisi muuttaa tai kehittää?

Vain massiivinen kohdennettu tyypin 2 diabeteksen haku tuottaa tuloksen. Laitekehityksen myötä tämä on toteutettavissa edullisesti. HbA1c-mittaus ("pitkäsokeri") on luotettava ja nyttemmin halpa.
Suomessa tiedetään olevan joitakin satoja tuhansia (diagnoosin saaneita) 2-diabeetikkoja. Toisen mokoman sanotaan olevan ilman diagnoosia.
T2D diagnostisoidaan usein aikaisemmin kuin SV-taudit alkavat oireilemaan. T2D:n sanotaankin olevan SV-tautien riskitekijä. Näkemys on yksioikoinen, kun kummankin riskitekijät olisi havaittavissa (ja hoidettavissa) jo aiemmin eli MetS-oireiden ilmetessä. Riskit siis kehittyvät rinnakkain samanaikaisesti.

Voisiko mitään keksiä perusterveydenhuollon tehostamiseksi tai vaikkapa "ulkopuoleiseksi" tukemiseksi?
Toki voi. Suomi alkaa täyttymään erilaisista "terveyskioskeista". Niitä avataan jopa päivittäistavaroita myyviin marketteihin. Kansalaisryhmät voivat järjestellä "elintasosairauksien" hakua omatoimisesti varsin pienillä valmiuksilla ja kustannuksilla. Konstit on monet.... Pelottomuus ja ennakkoluulottomuus kehiin. Kyllä tarvittavia neuvoja (ammattipäteviä) saa. Pääasia on, ettei jäädä "tuleen makaamaan" erilaisten virastolääketieteellisten neuvojen lamaannuttamina.

Varsinkin ikääntyvät kansalaiset ovat lisääntyvästi omatoimisten ponnistelujen varassa terveyden vaalimisessa. "Vanhuspalvelulaki" lupaa paljon, jos toteutuu. Monet luottavat lupauksiin, pessimisti ei tässäkään pety. Omatoimisuus on voimaa!

[Matti Tolonen]

E-EPA-kalaöljy voi parantaa insuliiniherkkyyttä ja sokeritasapainoa

Tri Timo ehdottaa hyviä toimia diabeteksen ehkäisyksi ja hoidon tehostamiseksi. Itse haluaisin tuoda esille hyvin yksinkertiasen keinon, E-EPA-kalaöljyn käytön. Se on sitäkin tärkeämpää tuoda esille, kun lääkärilehti Duodecim vähättelee taas uusimmassa numerossaan kalaöljyn ja muiden tärkeiden ravintolisien merkitystä sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa.

Mikä tekee E-EPAsta niin erityisen kalaöljyn juuri diabetekseen?
E-EPA on kalaöljyn EPA-rasvahapon puhdistettu ja väkevöity etyyliesteri, joka poikkeaa kaikista muista kalaöljyvalmisteista. E-EPA valmistetaan tislaamalla kalan luurankolihaksesta uutettu öljy ensin molekyyli- ja sitten vielä tyhjiötislauksella, jolloin öljystä poistetaan muut rasvahapot lähes kokonaan. Vain EPA jätetään jäljelle. E-EPA kehitettiin 30 vuotta sitten Japanissa, jossa sitä on tutkittu ja käytetään laajasti sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen ja muiden sairauksien ehkäisyyn ja täydentävään hoitoon. Päiväannos on yleensä 1800 mg, vaikka japanilaiset syövät paljon meriruokaa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana E-EPAa on tutkittu ja käytetty yhä enenevästi myös muualla maailmassa. Suomessa ja muissa EU-maissa E-EPA on ravintolisä, mutta Japanissa ja Yhdysvalloissa se on rekisteröity reseptilääkkeeksi.

Iranissa Teheranin yliopisto on tutkinut E-EPAn vaikutuksia kakkostyypin diabeteksessa. Tulosten mukaan E-EPA, kahden grammaan päiväannoksena, parantaa insuliiniherkkyyttä ja sokeritasapainoa. Nämä ja aikaisemmat havainnot puoltavat E-EPAn käyttöä diabeteksen ja siihen liittyvien lisätautien täydentävänä hoitona. Tutkimukseen kutsuttiin 67 diabeetikkoa, 26 miestä, 41 naista, iältään 35–55 vuotta. Painoindeksi oli 25–30. Potilaiden tyypin 2 diabetes oli diagnosoitu 2–15 vuotta ennen tätä tutkimusta ja kaikille oli määrätty lääkitys suun kautta. Koehenkilöt arvottiin sattumanvaraisesti kahteen ryhmään, joista toinen (32 potilasta) sai päivittäin 2 grammaa 95-prosenttista E-EPAa ja toinen (35 potilasta) 2 g lumetta (maissiöljyä). Kapselit kehotettiin ottamaan aterioiden jälkeen. Tutkimusasetelma oli kaksoissokko ja vaikutusjakso kolme kuukautta. Tarkemmat tiedot koehenkilöistä käyvät ilmi artikkelin taulukosta 1 (http://20.fi/10878).

Potilailta mitattiin alussa ja lopussa paastoverensokeri, glykohemoglobiini (HbA1c), seerumin insuliini ja insuliiniherkkyys (HOMA-IR). Kaikkien paastoverensokeri oli alussa yli 7 mmol/l. Kolmen kuukauden E-EPA-hoito alensi paastosokeria (11 %), HbA1c:ta (8 %) ja HOMA-IR:a (2,73 -> 2,10). E-EPA alensi myös seerumin insuliinin pitoisuutta (3 %). Verrokkien lukemat suurenivat 3–4 % kokeen aikana. Laboratoriokokeiden tulokset tutkimuksen alussa ja lopussa käyvät ilmi artikkelin taulukosta 2.

"EPAn anto voi parantaa insuliiniherkkyyttä ja alentaa paastoverensokeria sekä HbA1c- ja HOMA-IR-arvoja. EPAlla voi olla hyödyllinen vaikutus tyypin 2 diabeetikoiden verensokeriin", päättelevät tutkijat (Sarbolouki ym. 2013). E-EPAn päiväannos näyttää olevan kriittinen, sillä yhden gramman päiväannos ei riitä alentamaan 12 viikossa tyypin 2 diabeetikkojen paastoverensokeria, vaikka hapetusstressi väheneekin, ilmenee toisesta saman yliopiston tutkimuksesta (Azizi-Soleiman ym. 2013).

Aikaisemmin Japanissa tehdyn tutkimuksen mukaan E-EPA vähentää sairasta sisälmysrasvaa ja alentaa kohonnutta verenpainetta. Japanissa, Hollannissa ja Yhdysvalloissa tehtyjen kliinisten tutkimusten mukaan E-EPA 2–4 gramman päiväannoksena alentaa tehokkaasti ja turvallisesti kohonneita triglyseridejä (Bays ym. 2013). Lisäksi E-EPA ehkäisee valtimoiden kovettumista ja stabilisoi niihin kertyneitä paakkuja, osoittavat englantilaisten immunologien ja verisuonikirurgien tutkimukset. Näin E-EPA pienentää diabeetikon (ja muidenkin) riskiä sairastua sydän- ja valtimotauteihin. Lisäksi E-EPA parantaa suuhygieniaa ja ikenien terveyttä, mikä on erityisen tärkeää diabeetikoille. E-EPA on siis hyödyllinen ravintolisä tyypin 2 diabeetikoille.

Muutkin ravintolisät voivat tehostaa synergisesti E-EPAn terveysvaikutuksia ja ehkäistä diabeteksen aiheuttamia elinmuutoksia. Tällaisia ravintolisiä ovat muiden muassa berberiini, D-vitamiini, karnosiini, kromi, magnesium, sinkki ja ubikinoni. Suosittelen niitä diabeetikolle siitäkin syystä, että diabetes lisää muistihäiriöiden riskiä (Crane ym. 2013), ja nämä ravintolisät suojaavat aivoja.

Lähteet:

Sarbolouki S, Javanbakht MH, Derakhshanian H, et al. Eicosapentaenoic acid improves insulin sensitivity and blood sugar in overweight type 2 diabetes mellitus patients: a double-blind randomised clinical trial. Singapore Medical Journal. 2013;54(7):387-90 (http://20.fi/10878).

Azizi-Soleiman F, Jazayeri S, Eghtesadi S, et al. Effects of pure eicosapentaenoic and docosahexaenoic acids on oxidative stress, inflammation and body fat mass in patients with type 2 diabetes. Int J Prev Med. 2013;4(8):922-8 (http://20.fi/10886).

Bays HE, Ballantyne CM, Braeckman RA, et al. Icosapent Ethyl, a Pure Ethyl Ester of Eicosapentaenoic Acid: Effects on Circulating Markers of Inflammation from the MARINE and ANCHOR Studies. American Journal of Cardiovascular Drugs. 2013; 13(1): 37–46 (http://20.fi/10887).

Crane PK, Walker R, Hubbardet RA, al. Glucose levels and risk of dementia. New England Journal of Medicine 2013; 369: 540-548 (http://20.fi/10881).

[Timo Kuusela]

Ottamatta kantaa tässä kohdassa "elintasosairauksien" hoidon yksityiskohtiin, painotan erikoisesti T2D:n löytämistä yleensä ja löydetyn taudin vaikeusasteen määrityksen tärkeyttä.
Tehokkaan hoidon pohtiminen tulee seuraavaksi. Tässä tietenkin on valittavissa "tutkittuja hoitoja" ja niitä "tukevia" hoitoja.

Elintasosairauksien kehittymisen ja niiden hoitamisen kannalta on tärkeätä tiedostaa pari keskeistä totuutta.

I Ravinnon ylikoostuminen sokereista (laatu mikä hyvänsä ja hedelmäsokeri, fruktoosi haitallisin ja unohtamatta viljojen tärkkelystä) johtaa väjäämättä iän lisääntyessä sokeriaineenvaidunnan häiriöön (puolet kansasta erikoisen herkkiä perimänsä vuoksi), hormonaalisiin häiriöihin (tärkein insuliini moninasisine vaikutuksineen), joiden seurauksena verestä mitattavan sokerin määrä nousee. Sovittujen rajojen ylittyessä tilaa kutsutaan sokeritaudiksi, diabetekseksi ja tällä syntymekanismilla tyypin 2 diabetekseksi. Puhutaan myös esi(pre)diabeteksesta, kun verensokeri nousee mutta ei ylitä määriteltyä raja-arvoa.

II Riipumatta siitä, mitä erilaiset diabeteksen ja "kolesterolien" kanssa askartelevat ammattilaiset Suomessakin esittävät, tiede tietää jo varmana, että "kolesterolien" epäedullinen kehitys nivoutuu nautittujen sokereiden ylipainoon (ks. yllä) eikä, kuten jatkuvasti väitetään, rasvoihin (minkä tyyppisiin hyvänsä). Elimistön suurin "kemiantehdas" maksa on "kolesteroli"-tuotannonkin kehityksen ytimessä .
Vaarallisin ravintoyhdistelmä on runsas sokeri liittyneenä runsaaseen rasvaan. Tähän suuntaan näyttää kehittyvän uusin "liberaalimpi" ravitsemussuositus.
Tätä faktaa on vaikea hyväksyä, kun tieteellinen laulukuoro on kuplettia esittänyt erittäin äänekkäästi runsaat puoli vuosisataa.

Sitten on vain kehitettävä ne tehokkaat hoitomuodot.

Tässäkin alkaa hahmottumaan kaksi päälinjaa.

I Diabetes-, kolesteroli- jne lääkitykseen nimiin vannovat menetelmät.

II Ravitsemus- ja elämäntapahoitojen nimiin vannovat menetelmät

Jo hiukan negatiivisen sävytteinen sana medikalisaatio liittyy lääkitykseen. Siitä huolimatta menetelmä on niskan päällä diabeteksen huonoista tai vaihtelevista pitkäaikaistuloksista huolimatta. Tämä taas johtuu siitä, että muuta ei osata, kouluteta tai edes tutkita.
"Huuhaa"-hoito taidetaan puolestaan liittää ravitsemus- ja elintapahoitoon huolimatta hyvistä tuloksista, jos kuka uskaltaa kokeilla (vähän neuvoja saatuaan).
Ravitsemus- ja elintapahoitojen äänekkäimmät tuomitsijat näyttävät tulevan virallisista hoito- ja tutkijapiireistä, ravitsemuselinkeinosta ja muuten vain tietämättömistä. Hyvä tapa (maan tapa) on levittää valoa runnomalla, kieltämällä, puhumattomaksi heittäytymällä jne

Muutaman kuluneen vuoden aikana olen testaillut erilaisia sokeritaudin havaitsemismenetelmiä ja todetun taudin seurantamenetelmiä kehon reaktioiden mittaamiseksi ja eri ruoka-aineiden vaikutuksen havainnoimiseksi omin silmin.
Ei oli vaikeata.
Lisäksi Epäilevän Tuomaan pitäisi saada selville mahdollinen sokeritautinsa hyvin luotettavalla tavalla 5 (viiden!) euron omakustannushinnalla.

[Uusajattelija]

Tässä nyt yksi "Raivostunut diabetikko" kyselee neuvoja ravitsemuslinjan perään, eli kun muutaman kymmenen vuoden jälkeen tajusin tuon Vhh ruokavalion merkityksen terveyteni hoitoon. Kaikista pillereistä en vielä ole luopunut, mutta kolesterolilääkkeet kyllä lopetin kerralla.

Ikäihmisenä painoni/veriarvoni ovat mielestäni (myös terveydenhoitajan) kohdallaan ja mietiskelen noiden lisäravinteiden merkitystä "tautini kehitykseen". Tolonen juuri edellä kertoili tuon E-EPA:n vaikutuksesta erityisesti diabetekseen, mutta luonnonkalaa syödään muutoinkin "kärrykuormittain".
Tiedän tuon hiilihydraattien haitallisuuden sokeriarvoihin ja myös kokonaisruokavalion merkityksen mm kolesteroliarvojen muodostumiseen eli tämä puoli alkaa olemaan takaraivossa.

Minua nyt vain askaruttaa noiden ravintolisien tarve Vhh rokavalolla, eli mitä pääsääntoisesti tarvitaan lisää diabetikon olotilan parantamiseksi. Minulla on jotakin ProQD valmistetta ja olotila tuntuu hyvinkin kevyemmältä, mutta mitkä voisivat olla vaikka 5 tärkeintä asiaa, mitä pitäisi käyttää. Ruokani on monipuolista ja vhh laadukasta, mutta entäs sitten. Kaikki kelpaa, muutta 3 pilleriä pitäisi riittää tätä puolta.

[Matti Tolonen]

Minua nyt vain askaruttaa noiden ravintolisien tarve Vhh rokavalolla, eli mitä pääsääntoisesti tarvitaan lisää diabetikon olotilan parantamiseksi. Minulla on jotakin ProQD valmistetta ja olotila tuntuu hyvinkin kevyemmältä, mutta mitkä voisivat olla vaikka 5 tärkeintä asiaa, mitä pitäisi käyttää. Ruokani on monipuolista ja vhh laadukasta, mutta entäs sitten. Kaikki kelpaa, muutta 3 pilleriä pitäisi riittää tätä puolta.

Se on kuin yrittäisi ajaa autoa vain kolmella pyörällä. Ojaan menee. Diabeetikko tarvitsee vähintään 4 sorttisia sokeritasapainoa parantavia ja hapetusstressiä sekä tulehdusta hillitseviä ravintolisiä, mikäli haluaa vähentää komplikaatioiden riskin minimiin (eihän se diabetes tapa, vaan ne komplikaatiot):
1.vitamiineja (mm. D-vitamiinia, ubikinonia)
2. hiven- ja kivennäisaineita (mm. magnesiumia, sinkkiä)
3. proteiineja (mm. karnosiinia) ja
4. rasvahappoja (mm. E-EPAa).
Itse lisäisin näihin tarpeellisiin vielä berberiinin, joka ei kuulu mihinkään edellisistä kategorioista. Kiitos tri Timolle, jolta noin 4 vuotta sitten sain vinkin berberiinistä (jota en itse tuolloin tuntenut)! Kuten alla olevasta linkistä nähdään, sitä on tutkittu tosi paljon diabeteksessa ja tulokset ja käytännön kokemukset rohkaisevat tämän ravintolisän käyttöön.
Berberiini jan diabetes

[Uusajattelija]

Parhaat kiitoskseni Matti Toloselle asiallisesta selvityksestä, tosin tuo "berberiinin" perustietojen lukeminen sai mielialan hieman "masennuksen puolelle", kun tuota sairauksien mahdollista määrää lueskeli, syöpää syövän perään. Ei elämästä kuitenkaan selviä hengissä.

Nyt vielä jää askarruttamaan jossakin esitetty kysymys, eli onko jotakin eroa "luonnonmukaisella lisäaineella ja ns kemiallisesti tuotetulla ravinteella". Suomeksi sanottuna joku tarkoitti sitä, että "Tohtori Tolosella oli luonnonmukaiset ravinteet ja jatkavalla suurketjulla on kemiallisesti tuotetut keinoaineet". Tässä en kaipaa mitään mainosta, vaan informaatiota mitä tämä voisi käytännössä takoittaa. Olen lukenut joitakin Matti Tolosen selvityksiä ravinneaineiden syntymisen kehityksestä, mutta miten nämä sitten voivat muuttua yhtäkkiä kemian tuotteeksi. Onko tämä niin helppoa.

Maallikona pitää ensin todeta, että on todella "haasteellista" pysyä noissa sanastoissa mukana, saatikka sitten ymmärtää mitä joku pilleri käytännössä sisältää. Anteeksi maalaisuuteni, mutta aihe voi kiinnostaa monia. Tuo "haasteellisuus" on nykyään muotisana, kun puhutaan jostakin käytännön ongelmasta, jota halutaan kaunistella. Kansallinen "lihavuusepidemiakin" on haasteellista pölitikoille.

[Timo Kuusela]

Lääkärileden tuoretta tietoa:

Diabeteslääke metformiini (erilaisia kauppanimiä mm Metforem Suomessa) hillitsee maksan sokerintuotantoa. Se on hyvin siedetty paitsi pieni potilasosuus (ehkä 1 / 100.000) voi sairastua maitohappoasidoosina tunnettuun tilaan. Maitohappoasidoosi on henkeö uhkaava ja hoidetaan sairaalassa.
Nyt metformiini yhdistetään eturauhasen syövän hoitoon. Vaikutusmekamismista spekuloidaan. Eräs luotettavalta tuntuva mekanismi ei taida olla edes tiedossa. Sen on esittänyt täyspäiseltä tuntuva urologitutkija (eipä nimi ole heti muistista kopattavissa). Mekanismi liittyy diabeetikon runsaaseen insuliinieritykseen, jolloin erittyy ohessa insuliininkaltaista kasvuhormonia. Mutta spekuloimatta Lääkärilehden uutiseen:


Metformiinista apua eturauhassyöpään

Diabeteslääke metformiinilla näyttää olevan tehoa syövän hoidossa. Rintasyövän hoitoa sillä tutkitaan jo satunnaistetussa asetelmassa. Nyt julkaistussa rekisteripohjaisessa tutkimuksessa osoitettiin, että metformiinin käyttö vähentää kuolleisuutta eturauhassyöpään.

Tutkimuksessa oli mukana 3 837 eturauhassyöpään sairastunutta miestä. Keskimääräinen seuranta-aika oli 4,6 vuotta, ja sen aikana kuoli 1 343 potilasta, heistä 291 (7,6 %) eturauhassyöpään. Diabeteksen takia metformiinia käyttäneiden potilaiden kuolemanriski oli pienempi kuin niiden potilaiden, jotka eivät käyttäneet metformiinia (riskikerroin 0,76 jokaista metformiinin 6 kk:n käyttöjaksoa kohden). Muiden diabeteslääkkeiden käytöllä ei ollut vaikutusta kuolleisuuteen.

Metformiinin käytön on joissain tutkimuksissa osoitettu vähentävän riskiä sairastua eturauhassyöpään, mutta meta-analyysi ei tukenut tätä havaintoa. Metformiinin tiedetään vaikuttavan syöpäsoluihin laskemalla insuliinitasoa, mikä lisää apoptoosia ja hillitsee solujen proliferaatiota. Teoreettisesti metformiini voi sopia hidaskasvuisen eturauhassyövän hoitoon, ja tämä rekisteripohjainen tutkimustulos kannustaa aloittamaan satunnaistetun tutkimuksen, jossa testataan, onko metformiinista apua eturauhassyövän hoidossa. Se olisi halpa ja hyvin siedetty lääke syöpäpotilaille.

Sirkku Jyrkkiö

[Matti Tolonen]

Nyt vielä jää askarruttamaan jossakin esitetty kysymys, eli onko jotakin eroa "luonnonmukaisella lisäaineella ja ns kemiallisesti tuotetulla ravinteella". Suomeksi sanottuna joku tarkoitti sitä, että "Tohtori Tolosella oli luonnonmukaiset ravinteet ja jatkavalla suurketjulla on kemiallisesti tuotetut keinoaineet". Tässä en kaipaa mitään mainosta, vaan informaatiota mitä tämä voisi käytännössä takoittaa.

Hyvä "uusajattelija", tässä on terminologia vähän sekaisin. Lisäaine ei ole sama asia kuin ravintolisä. Lisäaineet ovat elintarvikkeisiin lisättyjä yhdisteitä, jotka pidetävän tuotteet hyllyikää. Niillä on useimmiten E-tunnus.

Ravintolisällä tarkoitetaan puristeena, kapselina, pastillina, tablettina, pillerinä, jauheena, tiivisteenä, uutteena, nesteenä tai muussa vastaavassa annosmuodossa myytävää valmiiksi pakattua valmistetta, jota pidetään kaupan elintarvikkeena. Niitä ovat esimerkiksi vitamiinit, hiven- ja kivennäisaineet, kuidut, kalaöljy ja muut rasvahapot, lesitiini, vihersimpukka- ja hainrustotuotteet, maitohappobakteerit ja prebiootit sekä yrtti-, valkosipuli- ja mehiläisvalmisteet.

Ravintolisiä nautitaan pieninä annoksina ja eikä niistä saatavalla energialla ole merkitystä ruokavalion kannalta. Vaikka ravintolisät olomuodoltaan usein muistuttavat lääkkeitä ne ovat koostumuksensa puolesta kuitenkin elintarvikkeita, joita säätelee elintarvikelaki. Niiden tarkoitus on täydentää ruokavaliota tai muulla tavalla vaikuttaa ihmisen ravitsemukseen ja fysiologisiin toimintoihin. Niitä ei ole tarkoitettu korvaamaan monipuolista ruokavaliota eikä niistä saada merkittäviä määriä energiaa.

Ravintolisät ovat siis elintarvikkeita, ravinnon täydentäjiä, – eivät lääkeitä – jotka vain ulkoisesti muistuttavat usein lääkkeitä. Joitakin vitamiineja, esim. C-vitamiinia, voidaan valmistaa synteettisesti (siis kemiallisesti tehtaassa), mutta siinä syntyy ihan sama askorbiinihappomolekyyli kuin mitä on luonnostaan esimerkiksi appelsiinissa tai sitruunassa. E-vitamiiniakin, dl-alfatokoferoia, valmistetaan synteettisesti, mutta se poikkeaa hiukan luonnon E-vitamiinista, d-alfatokoferolista ja on hiukan sitä heikompaa biologisesti. Lähes kaikki muut ravintolisät, esimerkiksi kalaöljyt, berberiini, ubikinoni, jne. – joista kirjoitan tällä foorumilla – ovat peräisin luonnosta, joskin niitä tietysti puhdistetaan ja väkevöidään tehtaissa, esimerkiksi E-EPA-kalaöljyä. Luonnosta kun ei saada yhtä puhdasta ja väkevää valmistetta. Kalan luurankolihaksesta uutettava öljy sisältää paljon meressä olevia viearsaineita, jotka on tislattava pois, jotta tuote olisi ihmiselle terveellinen ja turvallinen. Tislaaminen ei merkitse sitä, että öljystä tulisi jotenkin "kemiallinen" (haitallinen). Joskus sama aine, esim. E-EPA voi olla sekä ravintolisä että lääke. Kyse on hallinnollisesta päätöksestä: Esim. E-EPA on rekisteröity Japanissaja Yhdysvalloissa lääkkeeksi (jota saa vain lääkärin määräyksellä apteekista), mutta EU:ssa se on ravintolisä, jota saa vapaasti elintarvikeliikkeistä. Joitakin muitakin esimerkkejä on: Esim. Suomessa Fimea voi luokitella jonkin ravintolisän lääkkeeksi, jos tuotetta markkinoidaan sairauden ehkäisyyn tai hoitoon tai jos vaikutavan aineen pitoisuus on "lääkkeellinen". Tällaista luokitelua on puuhattu mm. punariisin kohdalla, sillä apteekkarit haluaisivat tuotteen lääkkeeksi, jottai sitä saisi mydä muualla kuin apteekeissa. Kuten huomataan, kyse on usein muustakin kuin siitä, onko tuote "luonnollinen" tai "kemiallinen".

Euroopan Unionissa on tekeillä hyväksyttyjen terveysväitteiden lista, joissa määritellään miten ravintolisiä saa markkinoida terveyden edistämiseen. EU:n elin European Food Safety Authority EFSA) käsittelee parhaillaan noin 4000 terveysväiteanomusta, joita eri maiden luontaistuotealan yritykset ovat sille lähettäneet. Toistaiseksi valmistaja tai markkinoija ei saa mainonnassaan väittää kauppanimeltä mainitun tuotteen ehkäisevän tai parantavan mitään sairautta. Sairauden riskitekijään vaikuttaminen on kuitenkin sallittua, ainakin tällä hetkellä. Tällaisia riskitekijöitä ovat esimerkiksi kohonnut veren kolesteroli- ja sokeripitoisuus. Jos markkinoija rikkoo voimassa olevaa säädöstä, tuote voidaan luokitella lääkkeeksi ja sen myynti ravintolisänä voidaan kieltää. Samoin tuote voidaan luokitella lääkkeeksi, jos se sisältää vaikuttavia aineisosia enemmän kuin elintarvikeviranomainen sallii. Luokituksen tekee Suomessa Fimea (entinen lääkelaitos).

Ravintolisillä hyvinkin olla hyviä lääkkeellisiä vaikutuksia, vaikka mainonnassa niitä ei saa tuoda julki. Lääkkeellisen vaikutuksen saamiseksi tarvitaan usein huomattavasti suurempi päiväannos kuin mitä pakkauksessa lukee, sillä virallinen annostusohje on tarkoitettu terveelle keskivertokansalaiselle, ei henkilölle, jolla on jokin pitkäaikainen sairaustila. Esimerkki: Yhdysvaltain Terveysvirastossa on käynnissä 20 000 henkilön viisivuotisen jättitutkimuksen, nimeltään VITamin D and OmegA-3 TriaL (VITAL) jossa puolet koehenkilöistä saa ruoan lisänä päivittäin joko lumetta tai gramman kalaöljyä ja 50 mikrogrammaa D-vitamiinia. Annos on huomattavasti suurempi kuin Suomessa voimassa olevan D-vitamiinin saantosuositus. ”Lääkkeellisen” annoksen uskotaan vähentävän sydäntautien, aivohalvauksen ja syöpäsairauksien riskiä.

Toivottavasti tämä esitys selventää kysymystä.

[Uusajattelija]

Kiitos Matti Toloselle asiallisesta ja ymmärrettävästä vastauksesta, tosin piti maallikon lukea pariin kertaan että meni jotenkin perille. Nuo nimitykset ja kirjainyhdistelmät ovat monesti niin vaikeasti ymmärrettävää, kuten joku "perperiinikin" viittaa enemmän johonkin asusteeseen, mutta siitä sen kyllä hyvin muistaa.
Nuo yhdistelmätuotteet ovat sitten vielä oma lukunsa, kun pitää "yrittää ymmärtää" mikä aine voi vaikuttaa mihinkin ja mitä ehkä pitäisi vielä olla lisänä. Eläkeläisen pitää sitten vielä miettiä rahapussiaankin, kun hintaakin voi muosdostua.
Oma lukunsa on vielä tuo vanha ajattelutapa jossa uskottiin, että monipolisella ruokavaiolla kyllä pärjätään ja pystään terveenä. Sitten tulikn tuolla hyvällä syömisellä ja huonolla liikkumisella tuota ylipainoa ja niin edelleen. Nyt sitten kuvittelee, että oikeammalla syömisellä tilanne muodostuisi kohdalleen, mutta ei näytä ikäihminen aivan "kukkopojaksikaan" muuttuvan.

Minulla tuo Vhh tai oliko se Lchf tuntuu vaikuttaneen parempaan suuntaan ja tulee mieleeni, että olisin paikoin kyllä paremmassa kunnossa kuin joskus muutama kymmenen vuotta sitten. Tämä ei ole pelkää kuvittelua.

Eilen vain piti kuunnella kun vaimon "sukulaisparvi" keskusteli kolesterolilääkkeitten välttämättömyydestä, meinasin päästellä että "syökää margariinia, sillä alennetaan kolesterolit", eli mainokset ovat kyllä menneet jakeluun ja joskus pitää osata olla hiljaakin.

[Leino Utriainen]

HEI UUSAJATTELIJA !

Yllytäpä "vaimosi sukulasparvi" katselemaan ensi viikolla keskiviikkona 9.10.2013 MTV3:n ohjelmaa nimeltä 45-minuuttia. Se alkaa klo 20.05. Ohelmassa tulee jossakin välissä 9:n minuutin pätkä kolesterolilääke statiinin terveydelle haitallisesta käytöstä.

Ohjelmassa voi olla esillä myös parin viikon päästä ilmestyvä kirjani STATIININ UHRIT.

[San Martino]

Nyt metformiini yhdistetään eturauhasen syövän hoitoon. Vaikutusmekamismista spekuloidaan. Eräs luotettavalta tuntuva mekanismi ei taida olla edes tiedossa. Sen on esittänyt täyspäiseltä tuntuva urologitutkija (eipä nimi ole heti muistista kopattavissa). Mekanismi liittyy diabeetikon runsaaseen insuliinieritykseen, jolloin erittyy ohessa insuliininkaltaista kasvuhormonia

Tutkija taitaa olla ruotsalainen Jan Hammarstén,jonka Natura-artikkelin postitin tänne pari vuotta sitten? Kasvuhormonitekijä IGF-1(IGFBP-1) kiinnostaa syöpätutkijoita. Myös tutkijajournalisti Ann Fernholm kirjoittaa siitä kirjassaan "Ett sötare blod"

Eräät syöpälajit liittynevät MBOn? Siitä alkaa olla jo aika paljon tutkumusnäyttöä....

[Kalakukko]

Kun luin tri Timon raportin Säätytalolla pidestystä tiedotustilaisuudesta, niin kuulin korvissani kavioiden kapsetta. Tri Timo on aina valistanut, että kopse voi kuulua seepralle.

No joka tapauksessa tulkitsin kapseen kuuluvan Apokalyptisille ratsastajille, parempaa nimeä kun en keksi. Kulkuneuvon arvelen olevan AASI, eikä ylevä seepra, hevosesta puhumattakaan.

Itku ja hammasten kiristys ainakin tulee jatkumaan meidän diabeetikkojen parissa, jos ns. "asiantuntijat" ovat kerrotulla tasolla.

Varokaa siis kavioiden kopsetta! Sieltä saattaa miekka vilahtaa, jollei sitten limppu ehdi ensin.

[Timo Kuusela]

Suomi on tärkeä maa amerikkalaisille.
Vasta ostivat konkurssikypsän Nokian. Saivat samalla mahtavan määrän itsetyytyväisyyttä ynnä muuta haittaa, jota Suomen kansa ei enää kestä terveytensä puolesta paikallisjakeluna.
Sitten olivat seuranneet MTV3:n ohjelmaa, jossa eläkeläinen (ent. KTL:n pääjohtaja) Jussi Huttunen nosti esiin sokerin pelon; siis ettei ainakaan niin paljoa vaan inan verran vähemmän (esim. 50 gr/pv).
Kauhu iski ekana Amerikan sydänliittoon (AHA). Pikana vakuuttivat Jussin olevan oikeassa. Tosin kauppamiehet saivat pukinsorkkansa tiedotteeseen:

Cutting back on added sugar

Watching the sugar in your diet can help you control your weight and potentially avoid serious chronic health problems, for example, heart disease and diabetes.

You might be surprised at how many of the “healthy” foods you eat contain sugar. Energy bars, fruit, flavored yogurt — all “good” foods but many of them have a lot of sugar. Step one is to read labels carefully and opt for products that are lower in sugar.

The American Heart Association recommends keeping calories from added sugars under 100 calories a day (24 grams, or 6 teaspoons) for women and under 150 calories (36 grams, or 9 teaspoons) for men.
For many people, cutting back on sugar-sweetened beverages is an easy way to reduce sugar intake. Giving up juices and soft drinks can be tough, but here are few ways to get started:

• Make your own. Start with plain sparkling water or tap water. Add a flavoring that strikes your fancy. Here are a few options: an ounce or two of 100% fruit juice; a slice of lemon, lime, orange, or grapefruit; a sprig of fresh mint; a few raspberries.
• No frills coffee and tea. A small dash of sugar or artificial sweetener and milk is okay, but go easy on the extras like flavored syrups and whipped cream. Be aware that many popular coffee drinks are full of sugar — and calories.
• Transition to “diet” beverages. Sugar-free sodas and other soft drinks can help you transition away from sugar-sweetened beverages. But they won’t help you give up soft drinks altogether and won’t necessarily help you lose weight.

What about artificial sweeteners?

Artificial sweeteners — for example, acesulfame, aspartame, saccharin, sucralose — give you the sweetness of sugar with virtually none of the calories. Most people who use artificial sweeteners or choose foods or beverages made with them do so because they want to lose weight. And for a lot of people, they do help. But some research suggests that the use of artificial sweeteners may actually promote weight gain.

Artificial sweeteners are hundreds to thousands of times sweeter than table sugar. People who use these sweeteners often may desensitize themselves to sweetness. If that happens, they may find healthful but not-so-sweet foods such as fruits and vegetables unappetizing by comparison. Calories removed from the diet by swapping sugar for sweeteners may re-enter in the form of refined carbohydrates (like those found in crackers, chips, pastries, and the like) and unhealthy saturated and trans fats.

If artificial sweeteners are helping you lose weight or keep it off, great. If they don’t seem to be helping, or if you don’t need to lose weight, you may be better off simply trying to cut back on the added sugar in your diet.

For more ways to reduce the sugar and salt intake, buy Reducing Sugar and Salt: Strategies for Minimizing Risks to Your Health, a Special Health Report from Harvard Medical School.

Share this story:
Digg Facebook Twitter