Heh, tuo kysymys oli hiukka provomieless? kirjoitettu. Anteeksi, omituinen huumorintajuni

Meill?h?n on jokaisella oma painotarinamme. Minulla tiivistetysti t?m?: lapsena olin py?re?hk?, k?rsin siit? ja minua kiusattiin. Teini-i?ss? laihdutin itseni twiggym?iseksi (Twiggy oli 60-70-lukujen vaihteen anorektikko-supermalli). Kuukautiset j?iv?t pois mutta tuo vaihe kesti onneksi vain muutaman kuukauden. Painoin 52 kg /172 cm. Eli aika v?h?n.
Sittemmin painoni vakiintui 56-60 kiloon, ylenpalttiset raskauskilot h?ipyiv?t kummallakin kerralla itsest??n, puolessa vuodessa tai vuodessa. Aikuispainoni vakiintui 60 kilon tuntumaan.
Nyt vaihdevuosi-i?ss? hyv?lt? painolta tuntuu tuo 65 kg, ei liian v?h?n muttei liikaakaan. 73 kg on ollut se kipuraja, mik? panee kuriin sy?miset. Toivon, ett? t?st? mukavalta tuntuvasta v?h?hiilarisesta tulisi loppuel?m?n tapa.
Onneksi olen harrastanut punttitreenej?. Eiku kadonneen vy?t?r?n ja kadonneiden lihasten mets?stykseen
